Taikina ainakin onnistui täydellisesti, vielä kun saa ne palamattomina uunista ulos niin eväät on valmiit. Ja huomenna paistanee aurinkokin. 🙂
Mietin äsken leipoessa, että tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan elämässä aika hyvin pullat uunissa. Ei tarvitse haikailla mitään tai ketään, ei oo stressiä, ei sairautta, ei valittamista mistään. Tai ainahan valittamista löytyy mutta ehkä ei tässä tilanteessa kehtaa. Ei puutu mitään ja oon saanu enemmän kuin uskaltaa edes toivoa. Nyt voi vaan ristiä kädet ja toivoa että asiat pysyy näin. Kuten aina, kun asiat menee liian hyvin, kannattaa maalailla piruja seinille että pääsee taas sanomaan ”kyllä mä arvasin että tässä käy näin…”. Sitten voi leikkiä ettei tunnu missään vaikka kaikki menee vituiks. Mutta ehkä tällä kertaa ei mee…?