Eilen oli hyvin, hyvin outo päivä. Itkin, muistelin äitin kanssa menneitä, ikävöin (!) ja oli kovin tunteellista touhua muutenkin. Jos tää kaikki johtuu siitä että kuukaudellinen kierto heittää taas häränpyllyä ja viikonloppu menee mustat pikkarit jalassa, niin mä kiroan munasarjani maanrakoon. Ei niin voi käydä! Jos käy niin mun päästä kuuluu naps.
Todennäköisempää onneksi on että eilinen pintajään rakoilu johtui täysin aamulla koetusta tunteisiin kajoamisesta. Sen vaikutuksen piti kuulemma kestää viikon, mutta taisi mennä yhdessä yössä ohi kun en meinannu tunnistaa viimeisintä blogimerkintää omakseni. Ja kyllä, kuulen kilinää kun kävelen. ;D