Mä en edelleenkään täysin tiedä. Juicen kappale ”Yölento”. Se on se mikä lohduttaa. Aina.
Laulanko sitä itselleni, itsestäni..
Sitäkö etsin edelleen?
Vai etsinkö sitä toista täydentävää. Häntä, joka kaikessa rikkoinaisuudessaan, tekee minusta täydellisen.
