Olipa vallan erikoinen aamu minulla tänään. Heräsin rakkaan ystävän soittoon ja turistiin siinä hyvä tovi.
Mieleeni juolahti ajatus: entäs jos vaikka polkisin kuntopyörällä ennen aamiaista… Hetken mietin että odotanko hetken ja annan tämän pienen hullun ajatuksen mennä ohi… Mutta sitten muistin että Murmeliinini on luvannut ostaa minulle sellaisen aivan ihanan savesta tehdyn lautasen, joka on aivan koivunlehden muotoinen, jos vain jaksan polkea pyörällä sinne keramiikkanäyttelyyn =) Kyllähän sitä muuten varmasti jaksaisikin, mutta kun ei ole piiiiitkiin aikoihin pyörällä ajellut niin persuus tuppaa menemään niin maan prkeleen kipeeks… Joskus nuorempana sitä tuli pyörällä kitkuteltua aina ratsastamaan eikä se tuntunu missään. Kyllä ihminen on sitten niin tyhmä kun ei älyä ajoissa pitää huolta itsestään =/ Potuttaa aivan peevelisti nykyään.
Joskus yläaste ikäisenä onnistuin laihduttamaan itseni melkein normaali painoon, mutta sitten tuli joulu ja annoin kaiken mennä pilalle. Miksi ihminen ei vain voi jatkaa siitä mihin laihdutus jäi jos sattuu repsahtamaan. Uudelleen itsensä kokoaminen on jotenkin niin saakutin vaikeaa =(
Miks koko ajan vain sataa vettä? Mulla on kesäloma ekaa kertaa elämässäni ja sitten sataa, tietysti, kuinkas muutenkaan! Toivottavasti 25. – 27. päivät ovat aurinkoisia. Tarkoitus olisi lähteä Murmeliinin, enoni, äitini ja kahden pikkuveljeni kanssa perhematkalle. Käytäs jossain lasten huvitus paikoissa ja särkänniemellä. Minä oon halunnu särkänniemelle jo varmaan kolme vuotta. Toissa vuonna käytiin lintsillä, vai oliko se sitä edellisenä vuonna.. Kuiteskii.
Masentaa ja on tylsää. Mitähän tekis jotta mainittas?
Plaah!