Eilen oli elämäni ensimmäinen kerta kun ajattelin että minustahan voisi ihan oikeasti… Siis IHAN OIKEASTI tulla joskus äiti. Ikinä ennen en ole sillä tavalla ajatellut. Tämä tunne on hyvin hämmentävä, koska aikaisemmin lapset ovat olleet vain suuri maanvaiva enkä ole ennen voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua harmittaa kun minulla on pco… Entäs sitten jos haluankin lapsen enkä sitä voikkaan saada? Silloin nuorena kun sain tietää pco:sta ei lapsettomuuden uhka haitannut ollenkaan eikä vielä viime viikollakaan haitannut… Olin aina ajatellut että jos en pysty saamaan lapsia niin ei siinä mitään koska en oikeasti niitä haluakkaan… Mutta nyt on mieli hiukan muuttunut.
