Mä en vaan laihdu. =(
Rehellisesti sanoen en kait yritä parastani… Aina pitää vain saada jotain hyvää… Tänään ostettiin keksejä, jotta on sitten jotain mitä jyrsiä kahvin kanssa, murmeliini yrittää sanoa vastaan että ei me niitä mihinkään tarvita mutta minä vaan tahdon ja sitten saan sen minkä tahdon. Ihminen on niin heikko!
Masentavaa. Äskenkin katselin telkkaria ja ajattelin kyllä että tässähän VOISI samalla vaikka humpsutella crostrainerilla… Mutta en sitten tehnyt niin, tyhmä akka. Miten saisi itsensä motivoitua? Aivan niin kuin kauniimpi ulkomuoto ei olisi muka tarpeeksi hyvä motivoija… Ilmeisesti se ei ole.
Uudessa työpaikassakin oli vaatteiden sovitus ja eihän siellä TIETENKÄÄN ollut mun kokoa, ne pitää tuoda toisesta kaupasta, kuinkas muutenkaan. Sitten kun mä oon tällainen mini pituinen ihminen yhdistettynä ylileveään kuljetukseen niin KAIKKI housut on AINA vähintään sen 15cm liian pitkiä. Oon aina halunnu sellaisia housuja joissa olisi lahkeen alasuussa jotain kivaa kuviota, mutta enhän mä pysty sellaisia ostamaan kun sitten pitää leikata se kuvio housuja lyhentäessä pois… Perseestä.
Mullahan pitäisi olla sellainen kuonokoppa joka avautuu päivässä vain tiettyinä kellon aikoina ja päästäisi ohitsena vain tietyn määrän kaloreita. Ja kaloreitahan minä en laske! Kuka sellaista jaksaa koko lopun elämäänsä. Enkä muutenkaan halua liikaa joutua miettimään ruokaa kun sitten jos joutuu koko ajan miettimään että mitä syö niin sitten on koko ajan nälkä… =/
Olen joskus ajatellut että turvautuisi ravitsemusterapeuttiin tai johonkin sellaiseen, mutta enpä ole sitäkään saanut aikaiseksi selvittää että miten sellaisen palveluita saa ja paljonko lysti maksaa.
Juupajuu, mä jatkan itsesäälissä rypemistä.