Kuin korkealla lentävä lintu lepattelin tietämättä suuntaani.
Sitten tulit sinä.
Solujeni jokaisessa nurkassa, sanat eivät riittäneet kuvailemaan.
Syy, miksi jalkani jaksoivat kantaa.
Vailla vertaa, rakkauteni ruusu.
Kevät, jota en raaskinut haistaa, kesäni.
Ikuisuuden kestävien onnien asteita mittaava,
loputtomat ovat ne syvät rakkaudet.
Joskus naurattaen, joskus itkettäen.
Sisälläni katkesi jotain aikoina, joita olin ilman sinua.