Käännyin etelätuulen suuntaan,
avasin käteni
Rukoilin, että kuulet
Kun valuivat kyyneleet pisara pisaralta poskiltani
Elin syvät surut uudet
Rakastin yhtä,
hän ei rakasta
Annoin sydämeni,
hän ei sitä palauta
Käteni, käsivarteni sidottuna
Eikö loukattu ylpeyteni ehdy koskaan
Rakkauden palo sydämessäni,
eikö riitä tämä murhe, tuottamasi
Jos elämme hyvän tahdon vuoksi maailmassa
Jos rakastava on outo,
eivätkö kaikki ole rakastamisen arvoisia