Huonekalut koottu yhdessä,
muistojamme siellä täällä.
Lasit tyhjentyneet, sikin sokin.
Yöt eivät kiirehtineet, vaikka kuinka itkin.
Tässä talossa rakastamani tuoksu ei ole enää,
et ole luonani sinä.
Älä jätä, yksinäisyys tekee todella kipeää.
Tässä värittömässä maailmassa osasimme rakastaa yhdessä.
Sinä.
Muistele sitä päivää sen suihkulähteen luona.
Kun suutelit minua ensimmäistä kertaa.
Olin loppusyksyn ilosi,
siinä käsivarsillasi.
Katso, sammunut on lämmin valo,
Siinä nurkassa pöytämme vain seisoo.
Kuinka kotimme joutui näin pimeään.
Huomaatko, kuinka se on kylmissään,
kuinka kuulostelee hengitystäsi ikävissään.
Tämän minulle jättämäsi elämän,
en voi elää ilman sinua, nyt ymmärrän.
Eletyillä hetkillä ei ole arvoa enää,
jos et sinä rinnalleni jää.
Laita ovi kiinni,
anna minulle kätesi.
Ulkona palelisit yksinäsi.
Sinä, rakkaani, rakkaani, rakkaani…