Minä tykkäsin sinusta paljon
En vain rakastajan lämmöllä
Sinun sydänystävyytesi kaipuussa tykkäsin
Kaukana valheesta, pyyteettömästi
Luomasi rehellisen maailman valossa tykkäsin
Tykkäsin kertoa sinulle sateistani
puhdistaen Helsingin sielun
Samalla lailla kuin kevyen kevyet huhtikuun sateet
Ja sen maan kuvailematon tuoksu
loputtomien vihreyksien keskellä
Kuin tanssien heiluu
toisiinsa rakastuneet veren punaiset unikot
Auringon keltaisista tuhatkaunoista tykkäsin kertoa sinulle
Väkijoukon keskellä
jahtasit tuntemaani yksinäisyyttä
Ystävän äänesi
Äksyilyistäsi, kapinallisuudestasi, arvosteluistasi huolimatta
pidin loputtomasta söpöydestäsi
Odottaen hartaasti iltoja, jolloin kertoisit minulle pieniä tarinoita
Jakamisen kaipuutasi
Tutustumisemme jälkeen hyvästelemästäni
riittämättömästä ajasta tykkäsin
Kapinoin mustia ja valkoisia värejä vastaan
elämän paletissani
Seitsemällä värillä värittämäsi ajatukset
Kaipausta, ikävöimistä, jakamista
Ja ihmisrakkautta rokottavassa ”sydänystävän” leikissä
tykkäsin minulle antamastasi kaipaavan roolista
Yhden laulun sävelmässä
Yhden runon säkeessä
Se, että koimme yhteistä kuohuntaa
Olit minulle peili
tykkäsin nähdä mielialani sinussa
Vain hiljaisuudestasi ja poissaolostasi en tykännyt
Ja lähdit
En voinut pyytää sinua jäämään
Ja jätit niin kauniin menneisyyden,
että tykkäsin poissaolosi tuomasta surusta
Minä tykkäsin sinusta paljon!