Melko absurdi ajatus, että nyt on sunnuntai ja mulla ei ole krapulaa. Aloinkin miettimään mikä on täydellinen sunnuntai? Onko se juurikin se olo, kun herää ilman hakkaavaa krapulaa auringon paistaessa ikkunasta ja tietää, että on yksi kokonainen päivä ilman kiirettä ja velvollisuuksia?
Tänään voisin vihdoinkin hoitaa pyykkivuoren pois ja syödä jotain muutakin kuin helposti ja nopeasti valmistuvaa ruokaa. Viikkoja sotkuisena ollut keittiö kohtaa muodonmuutoksen. Lakanat vaihtoon ja hetki ulkona. Ja kaiken toiminnan välillä voi vaikkapa viettää aikaa parvekkeella höyryävä teemuki kädessä. Nauttia siitä, että minulla ei ole kuin aikaa.
Unohtaa sen, että oikeastaan mulla on aika tylsää…