Think globally, act locally. Ja kuka näin tekee? Mulla on mennyt jo aikoja sitten usko maailman pelastumiseen ilmastonmuutoksesta (anteeksi te, joilta vielä löytyy toivoa), mutta silti ajattelen lähes päivittäin omia ja muiden tekoja sitä hidastamaan pyrkivällä tavalla. Kun maailmantalous on kriisissä, sen eteen tehdään kyllä heti kaikki voitava, mutta se tärkein eli pallo, jonka päällä saadaan kävellä, voidaan vielä hetkeksi jos toiseksikin laittaa taka-alalle..Miljoonat ihmiset yrittää selviytyä hengissä taas tästä päivästä, joten ei siinä paljon maapallon tulevaisuus huoleta,kun pitäisi saada polttopuuta ruoanlaittoon sademetsästä.Esimerkkejä on monia miksi en usko meidän niin sanotusti pelastuvan.
Ja olenko itse se maailmanparantaja? En, mutten kai aivan pahimmastakaan päästä ympäristön tuhoaja ainakaan länsimaisen näkemyksen mukaan. Lapsuudenkodissa ei autoa löytynyt ja kun muut viuhahti lähikauppaan autolla, minä ja äiti tarvottiin pyörillä räntäsateessa, aina ja kaikkialle. Tai bussia käyttäen. Vieläkään en omista autoa ja käytän edelleen sitä bussia ja niin tärkeäksi muodostunutta pyörää. En ole ikinä asunut hehtokokoisessa talossa, vaan pieni on parasta. Koiraa tai muuta lemmikkiä en omista. Tutkimusten mukaan koirahan kuluttaa ympäristöä vuodessa noin auton verran. Lentänyt olen kerran ja sitäkään en omasta aikomuksestani tehnyt. Teininä piti saada egon kohotusta muotivaatteista niin usein kuin vanhempi heltyi rahoittamaan. Nykyään pönkitän hyvää oloani kirpparikuteilla. Ja miten opiskelijan rahapussi suostuu avautumaan, siinä määrin suomalaista safkaa suosin. En hamua kotiini uusinta elektroniikkaa tai tämän kauden sisustustuotteita..Pyhä ylistys kuinka hyvä ihminen sitä olenkaan;)Jätetään väliin ne mahdolliset käytökseni varjopuolet niin illuusioni säilyy.
Mikä onkaan ihmisen paras ekoteko? Sehän ompi itsemurha. Toiseksi paras vaihtoehto lienee pidättäytyminen suvun jatkamisesta. Jos tämän luokan marttyyriksi ei kuitenkaan halua ryhtyä, kannustan ekoilemaan ihan siitä itselle tulevan mielihyvän takia. Ihminenhän ei tunnetusti tee mitään ilman hyödyn tunnetta itselleen. Maapallon itkiessä tuskiaan, sinä voisit sanoa, että yritin kaikkeni elääkseni sovussa kanssasi, mutta suurin osa käänsi sinulle selkänsä. Ja sinä saat taivaspaikan.