Vaadin unelmien poikamies-formaatin oikeuteen nimikkeellä ”rakastumisen yritys”. Untuvikko-tipuset johdatetaan keinoja kaihtamatta uroon siipien suojaan. Ensin valitaan joukko sirkeitä sinkkuja, joiden korviin sana ”julkisuus” kuulostaa sulosoinnuilta. Tavoiteltavan miehen valinnalla ei ole niin väliä, koska kissatappelun ainekseksi riittää kaunis ja kauniimpi nainen.
Kuka tahansa ihastuisi vaikka naapurin Erkkaan huumaavassa kuumuudessa palmujen alla. Siihen vielä muutamat suoraan sydämeen iskevät liirumlaarumit kuohuviinin kera, jo tytön sydän leijailee vuosisadan rakkaustarinassa. Jos tuotantoyhtiöllä olisi vähääkään vastuuntuntoa yrittää luoda todellista suhdetta suomalaisnuorten välille, treffit olisi pitänyt järjestää luonnollisissa olosuhteissa. Jos yhteys on löytyäkseen, se löytyy myös kävelyllä kaatosateen yllätettyäkin tai ABC-kahvilan nurkkapöydässäkin. Ja jos oikein hyvin käy, poikamies saisi deitin bemariinsa vietäväksi paikalliselle kutemapaikalle. Loskakelillä syntyneet tunteet on rakkautta for ever verrattuna auringonpistoshouruihin!
Parikymmentä kikattavaa neitoa vannoo poikamiehen olevan ”Se Oikea”. Ja yhtälö pitää? Toisaalta, miten kunnioitettavaa onkaan,kun kandidaatti heti ensimmäistä kertaa ovella,edellä mainitun Hannun nähtyään, tietää jo haluavansa jakaa tulevaisuuden tämän miehen kanssa ja lisääntyä perhe-elämä mielessä (okei, ovella näkemiseen sisältyi myös hali ja poskipusut) Kenellehän ohjelmassa lainattiin aivot vai tuleeko parempaa viihdettä ilman?
Taitaa mennä mies pilalle, kun naisten puolelta kaikki on ”jees jees” ja ”Hannu, se päätös on susta kiinni”. Hannu, vinkiksi sinulle: Perusta haaremi, mutta pysy siellä illuusioiden palmumaassa. Ja muistuta naistasi tai naisiasi välillä, että olisi sulla muitakin ottajia. Pysyy mirrinkin kynnet terävinä, kun on mistä taistella.