Joulun odotus on joka vuosi erilaista. Koskaan ei tiedä, millainen joulu tänä vuonna tulee. Silti pyrin pitämään kiinni perinteistä. Vanha sanonta kuuluu ” Hoida tapaa, niin tapa hoitaa sinua”. Siis suomeksi sanottuna tavat luovat elämään tiettyä vakautta ja turvallisuutta.
Niinpä menin ensimmäisenä adventtina kirkkoon laulamaan Hoosiannaa. Tosin se ei ollut ainoa syy, koska tein samalla seurakuntayhtymämme lehteen juttua Tuomasmessusta. Siellä tapasin 31-vuotiaan nuoren miehen, joka oli säännöllisesti käynyt ko. messussa ja perjantaimessussa jo kymmenkunta vuotta. Sanoi, että omituista, jos nuorilla ei ole aikaa käydä kirkossa, koska siellähän sitä rauhoittuu aloilleen.
Ennen Tuomasmessua kävin perheiden adventtimessussa, joka oli Kallaveden kirkossa Kuopiossa.
Voi sitä riemun määrää, joka kirkossa oli. Pappina oli Lauri Kastarinen, joka jo ovella tervehti kaikki messuun tulijat. Eteisessä oli pieniä kenkiä, laukkuja, takkeja ja kaulaliinoja satamäärin. Messuun osallistuikin noin 450 ihmistä. Kirkossa oli enimmäkseen 20-35-vuotiaita nuoria pareja lapsinensa ja isovanhempiensa kanssa. Sukupolvien välillä hyvät tavat siirtyivät, kun kaikki lauloivat yhdessä Hoosianna-hymniä. Kyynel vierähti monen silmäkulmasta, sillä yhdessälaulaminen toi yhteisöllisyyden tunnetta, jota moni yksin elävä kaipaa.
Kävitkö sinä Hoosiannaa laulamassa ja mitä tunsit?