On yksi jonka kanssa on hyvä olla, tarpeeksi yhdessä touhuumista ja voisi sanoa että sen kanssa melkeen seurustelee pienillä puutteilla paitsi se ei sitä ole.
On toinen ketä on myös erittäin kiva, mutta joka on kovin etäinen, vaikeasti lähestyttävä, vaikkakin erittäin huumaavaa seuraa sillon kuin siitä saa nauttia.
On kolmas jonka kanssa ei voi sanoa seurustelevansa mitenkää, jonka kanssa ei voi mitään hirveästi tehdä, mutta kenen kanssa voi tehdä jotain yhtä juttua kovinkin mielekkäästi.
Kun nämä nivoo yhteen niin voisin vastata seurustelevani, vakavasti, jos sitä minulta kysyttäisiin, mutta kun niitä ei saa.
Kaikissa kolmessa suhteessa heilutellaan stop merkkiä ja suunta on vain alespäin, jos haluisi jotain muuta.
Miksi tämä maailma ei voi edes joskus pyöriä siihen suuntaan kun minä haluan ja mihin suuntaan sitä oikein nyt haluaa kenenkin kanssa pyörivän loppujen lopuksi?