Ei saatana et on poikki oleva olo.
Nukuin tänään klo 11 asti (pasCa äiti tiiän), kun eräs herra vähän aamuyöstä piti hereillä. 😉 Kai sitä oli sitten niin ikävä tullut kun joutui koko viikonlopun katselemaan toista karvaturpaa pienessä mökissä (SANTALAHDESSA!) Kysäsinkin et pääsisinkö mä tänä viikonloppuna sit kans viikonlopuks Santalahteen ”mökille”, mut ei kuulemma sopinu (mies ei tiedä mökkimiitist). Noh minä sitten vaan jatkan tylsää elämääni.
Viddu nää napit sekottaa päätä. tiedä et onks täs vauhti pääl vai täysin koomas. Eivät lekurit varmaan koht itekään tiiä miten niiden pitäis toimii. Tosin pieni vauhtikausi ei nyt yhtään haittais, johan täs on koht vuos depistelty, sitä se lääkärikin arveli et varmaan toivoisinkin. On se kiva kun on pirit omast takaa, suoraan pään sisäl.
Viddu tätä vuoristorataa.
Viel ku saan sen saatanan kuppasen ihottuman mist mua varotettiin niin hyvä on. Sit mut voi viedä lepra parantolaan jos niit olis vielä, viimesimmät potilaat taidettiin hoitaa Helsingin yliopistollises sairaalas 1960 luvul tjsp. :/ Noh mut kuitenkin katotaan miten käy, mä nyt yleensä saan kaikki ”kupat” mitä luvataan.
Lobotomia vois olla kyl ihan kiva ratkasu. Ei tuntus ollenkaan hassummalle enää täs vaihees. Alkaa pikku hiljaa mennä hermo koko touhuun, saatana ku tiiä eees enää mitä normaali on. Onks sellast ees? Ei ainakaan mulle. Mä rukoilen sydämeni pohjasta että mun lapset säästyy tältä ja mä jään ainoaks ”hulluks” mun perheessä. Tosin luultavasti mutsillakin tää on mut sitä ei vaan oikeen diagnosoida tost vaan sen viinan käytön takii. Täytyy tosin olla tyytyväinne et synty sukuun jos kulkee tää tauti eikä sukuun jos esim kulkee skitsofrenia, onhan tää suht samaa mut ei kuiteskaan nyt ihan yhtä paha. Tän kans voi kumminkin elää normaalii elämää kuhan on lääkitys löydetty. Voi tietty ilman lääkkeitäkin mutta, noh, ihmissuhteet ja asiat muutenkin voi olla aika solmussa. Ite oon onnekas kun oon saanu diagnoosin”ajoissa” ja mulla on hoitava taso, kun on niitäkin ihmisiä jotka elää vuosikymmeniä ja sotkee elämänsä ennenku niille kerrotaan mistä kaikki johtuu.
Mulle suositeltiin myös psykoterapiaa jotta mä saisin kaikki paskat selvitettyy elämästäni ja musta saatais ”yhteiskuntakelpoinen” ja mikäs siin tottakai mä haluun elämäni järjestykseen ja pääni kuntoon. En haluu toistaa suvun perinnettä ja päätyä 50-vuotiaana katkeroituneeks alkoholistiks. Eniten mietityttää kuinkahan paljon tää näkyy ulospäin, huomaakohan ihmiset et mus on jtn ”vikaa”? No ehkä tietty puoliso sen huomaa mut noin niinku muut joiden kans on tekemisis. Toivottavasti ei.
Tavallaan sitä on kateellinen niille ihmisille jotka ei ole rikki ja joilla ei ole mitään ongelmia päänsä kanssa, olisi kiva tietää millaista niiden elämä on, oma kun tuntuu niin tarpomiselta. Mä oonkin aina miettiny et mitä vitun järkee tääl on ottaa turpaansa vuodest toiseen kun kuitenkin sut sit vaan palkitaan kuolemalla ja periaattees sä et oo saanu mitään kummempaa aikaan. Ihminenhän on ihan mielipuoli kun se suostuu siihen.
Justiinsa oma 101-vuotias isomummo siirrettiin suljetulle sairaalaosastolle. Se on kärsiny molemmat maailman sodat, nälänhädät, lamat ja kaikki paskat mitä nyt 1900-luvul on ollu ja mistä moni meistä ei edes tiiä hevonvittuakaan ja nyt se on vangittuna jonnekin osastolle. On siinäkin elämä, mitään et voi tehdä kun odottaa kuolemaa ja elämä on ollu mitä on.
Tuleepas täst synkkä merkintä mut nyt vaan ottaa päähän näköjään enemmänkin ja annan nyt kaiken tulla.
Emmä tiiä pitäiskö täs itkee vai nauraa, mä luulen etten tee kumpaakaan, mut vittuuntunu fiilis on silti.
Kiitti, moi.
