1977

Se oli kuin raivoava sade, se vei kaiken altani pois. Jätti tyhjyyden ja täytti loputtomuuden. Se katsoi leiskuvin silmin, ja vei hyvän pois, koko elämäni. Kaikki pienet ilot, kaikki rakastavat…

Jotain tuttua sinussa on lämmin karhea poski, turvallinen syli, hellät siniset silmät – lapsuuteni nallekarhu

Elämä on niin helvetin vaikeeta. Sitä haluaa kaikkea, mutta mitä on valmis tekemään haluamansa eteen? Jotenkin luovuttaminen tuntuu helpomalle kun nähdä se kaikki vaiva jotta saa kuulla sen ollen turhaa….

Koskakohan tämä alkaa sujua oikein? Tämä itsensä kokoaminen ihmiseksi?

Sinulle, joka kuljet yksinäsi pimeässä, talsit varpaillasi hiirenhiljaa. Vilkuilet olkasi yli hätääntyneenä, piilotat kädet taskuihisi ja yrität näyttää mahdollisimman pieneltä. Älä pelkää! Tahdon vain näyttää sinulle perhosen kukan keskellä. Kaunis…

Hän jokeltaa kuin lapsi. Hänen korvansa eivät kuule, mutta hänen suunsa nauraa. Hän iloitsee yhdessä auringon kanssa. Ja minä itken sydänsurujani, teen niistä maailman tärkeimmän asian. Anteeksi.

Äiti tiedätkö, en ole enää se sama tyttö, joka vuosi sitten lähti luotasi. En ole enää varma itsestäni, en niin luottavainen, en peloton. Ehkä vain ulkonaisesti, onnellista näyttelemään oppinut. Kovaksikeitetty…

no enkai usko että minua sä uskoisit tiedänhän että kyllä sinä yritit ja tiedän että sanon ihan aina huomenna vaikka huomista ei koskaan saavuta antaisin mitä vaan jos pääsisi lähtemään…

Sanojen satuttamana sielu revittynä kyynelten meren kohistessa tuskan repiessä sulavetenä velloessa haavoillani – minä elän!

You weren’t there, you never were You want it all but that’s not fair I gave you life, I gave my all You we’re there, you let me fall So,…