Oli mielenkiintoinen ilta eilen. Kierin 1,5h sängyssä ja uni ei tullut sitten millään. Normaalisti kun menen sänkyyn sammun kun saunalyhty.
Epäilen, että noilla uusilla napeilla olisi asian kans jtn tekemistä, mutta voisiko se näin nopeasti…?
Pelkään niin helvetisti et tää räjähtää käsiin. Ukkokin hyppii seinille, kun se on ihan pihal kaikest. Mut turhaa mä sille mitään puhun kun ei se tajuu mitään mistään. Tai no kai se tajuis mut ei sil ymmärrys riitä ja tuomioita en nyt tarvitse.
Jotenkin pelottaa hirveesti. On kun olis joutunu ihan uuteen maailmaan ja tiedä yhtään mitä edessä on.
Mä en muutenkaan ole hirveän rohkea ihminen uusien asioiden suhteen niin nyt sitten tuntuu jotenkin turvattomalta.Tuntuu että olisi yksin tän asian kanssa.
Toisaalta niinhän mä vähän oonkin.
Mä voisin antaa tekstinä itestäni ja ajatuksistani niin paljon enemmän, mutta mä en vaan uskalla/osaa. Mä tiedän, että mä osaan vuodattaa asiat ihmisille niin, että ne ymmärtää, mutta mä en voi. Mä pelkään liikaa niitä katseita. Mä pelkään liikaa niitä reaktioita.
Mä olen aina ollut huono pitämään päiväkirjaa. Pienenä mulla oli varmaan viisi päiväkirjaa ja niihin tuli tekstiä yhteensä 10 sivua. Nyt mä ajattelin, että mä haluan tuoda esille tän mitä mä käyn läpi, jos tätä lukis edes yks sielu joka ymmärtää mitä mä kirjoitan. Samalla mä toivon, että joku muukin ymmärtäis vaikka aihe tuntuis kaukaiselle.
Kerrankin mulla on aihe mistä kirjoittaa ja tekstiä mitä suoltaa.
Se päivä kun mä lopetan nää kirjoitukset mä luultavasti olen kunnossa.
Uskon myös, että joku päivä jokainen kirjoittamani rivi on kultaakin kalliimpi, koska viimeksi kun olen ollut samassa tianteessa ei minulla ole siitä mitään muistikuvia.
Hämmentävää miten paljon ajatuksia sitä päässä liikkuu.
Hämmentävää.
