Valtameren sielu
Vielä yksi yö
kestää tätä painajaista,
mitä muutakaan voin sanoa.
Vuokseni ei koskaan ole kyynel virrannut,
yksinäinen sieluni on pelkoa täynnään.
Yksinäisyyden pitkiä tunteja
vietin merellä.
Kadotin tunteen.
Löysin rakkauden.
Pitäisikö minun pukeutua valkoiseen ja etsiä meri,
olenhan aina toivonut olevani yhtä aaltojen kanssa,
valtameren sielu.
Kävelen vuoroveden rajalla
kuulen nimesi.
Kuiskivatko enkelit?
Jotain niin kaunista, että se koskee.
Toivoin vain tulevani joksikin kauniiksi,
musiikin,ja hiljaisen rakkauteni kautta.
*NightWish*