Sain kimmokkeen aloittaa kirjoittaa ajatuksiani täällä, koska huomasin ,että joskus niillekin tulee käyttöä. Niille ajatuksille nimittäin.
Sain ja jouduin joulun alla huomaamaan elämän katoavaisuuden ja sen, että kun täältä lähdetään, muut voivat vain arvailla, mitä toiveita poislähteneellä on erinäisten asioiden suhteen.
Kaikilla on oma käsityksensä ihmisistä ja vaikka luulet tuntevasi toisen läpikotaisin aina tulee ilmi asioita, jotka yllättävät ja saattavat jopa jäädä ilman selitystä, koska et ole enää taustoja valaisemassa…
Meneepä synkäksi. Mutta tälläinen minä olen. pohdiskelen joskus asoita aika perinpohjaisesti, kun se herkkä alakuloinen minä nostaa päätään.
Mutta tulee se päivä vielä, kun ei synkistellä!! Karaokekoiraa muistellessa tuli vaan vähän haikeet fiilikset…