Heipähei ensimmäistä kertaa, rakas päiväkirjani. Kello on vähän yli kaksi aamuyöstä ja minun pitäisi kai olla nukkumassa jo mutta en taida olla. Sitä sattuu.
Tää päivä ollut aika katastrofaalinen. Lähdettyäni Helsingistä viikonlopuksi tänne Joensuuhun meinasin unohtaa kännykkäni kotiin ja jouduin juoksemaan takaisin tulipalokiireellä. Eipä ollut hauskaa ei. Kännykkä on kyllä ihmeellinen laite, pomppii silmille silloin kun sitä ei tarvitse mutta hukassa aina kun sitä tarvitsee kipeästi. Ihmeellistä.