Ja yhtenä aamuna se seisoi mun oven takana. Sillä oli kukkia ja leveä hymy ja minä tärisin. Pitkästä matkasta se oli tullut tänne mua varten, harhaillut oudossa kaupungissa, mutta hyvin se oli löytänyt perille.
Juotiin kahvit ja kaikki tuntui ihmeellisen selvältä. Tuohon ihmiseen minä haluaisin ehdottomasti tutustua lisää, tuntea läpikotaisin. Olla enemmän, olla kaikki.
Tulevaisuus näyttää kirkkaalta, mutta on vielä muutama koettelemus ennen kun matka sinne voi alkaa. Mutta minä näytän kieltä koettelemuksille, aion pärjätä, me pärjäämme.
Rakkaus kantaa.