Kykenin joskus nuorempana ainakin omasta mielestäni hienoihin suorituksiin. Kuinka vähän tiesinkään. Mikään ei saanut tarmoani talttumaan. Vastoinkäymisistä huolimatta, ja joskus jopa niistä johtuen jaksoin aina vain eteenpäin. Mikään asia ei tuntunut liian vaikealta tai mahdottomalta. Olin siitä huolimatta tietyissä asioissa epävarma. En vielä tuntenut itseäni tarpeeksi hyvin. Hain rajojani. Aina voi toki tuntea itsensä vieläkin paremminkin, mutta olen kuitenkin tyytyväinen edistykseen jonka olen itseni kanssa saavuttanut. Monet asiat olisi toki voinut tehdä myös toisin, mutta tuolloin olin vielä raakile ymmärtämään sitä kuinka asiat saisi toimimaan mahdollisimman sujuvasti polttamatta itseään loppuun turhan nopeasti. Ei se loppuun palaminen ole tietystikään koskaan hyvä vaihtoehto ihmisestä puhuttaessa. Niin en halunnut käyvän, joten tein ratkaisun muutoksesta pika puolin.
En ole varma siitä mitä muut ajattelivat, mutta itse tunsin antavani arvokkaan ja merkityksellisen panoksen. Sen mikä minusta irti lähti. Aina olen ollut oman tieni kulkija, ja ehkä sen vuoksi en tullut ymmärretyksi niin hyvin kuin olisin toivonut. Lähestymistapani ei ole tainnut koskaan olla se aivan perinteinen mihin kaikki tuntuivat tottuneen. Ehkä olisin toivonut enemmän todellista dialogia niiden ihmisten kanssa jotka liittyivät elämääni tuohon aikaan. Luultavasti omintakeinen persoonani ei ollut tarpeeksi helposti lähestyttävä. Koskaan en kuullut kiitosta, ja siitä voin ainakin näin jälkikäteen vetää omat johtopäätökseni. Aika pitkään jaksoin yrittää niiden tuulimyllyjen kanssa. Niitä vastaan en mielestäni kuitenkaan missään vaiheessa taistellut. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ehkä juuri kannattanut. Pienemmät hankaluudet tuntuivat ainoastaan suupaloilta siinä vaiheessa. Työsarkaa riitti, ja tuntuisi riittävän yhä vain enemmän vielä tänäkin päivänä. Tuotto(profit) tuntuu olevan kuitenkin se mikä ratkaisee, enkä näin ollen joudu leveilemään saavutuksillani. Tehkää itse paremmin! 😛