En todellakaan vietä ystävänpäivää. En lähettänyt yhtään sydänkorttia enkä saanut niitä enkä odottanutkaan. En katsellut telkkarista ”Shakespeare in love” enkä meinaa katsella muutakaan oih, kun romanttista rakkauselokuvaa. En lähetä tekstiviestinä ympäri maailmaa mitään ”ystävyys on kuin sateenvarjo” runontapaisia lirutuksia. Enkä totisesti halua törmätä koko ruudun peittäviin deittimainoksiin tai roskapostiini taas tulleisiin Viagra-mainoksiin tai tarjouksiin ”xxx-perheelle” tai ”Pohjoismaiden suurimpaan deittipalveluun”.
Pitäkää romantiikkanne. Pitäkää oopiuminne. Jotkut törmäävät kovaan todellisuuteen jo lapsina ja se on: kaikki ovat yksin maailmassa ja katoavat unohdukseen muutaman vuosikymmenen elettyään, rakkaudet ja romantiikat ovat vain niitä illuusioita, joiden varassa meidät pidetään työtä tekemässä ja kuluttamassa.