Jo antiikin roomalaiset, nuo Välimeren ahkerat veijarit, kertoilivat muille enemmän tai vähemmän merkittävistä asioista. Välillä muita kiinnosti ja välillä ei. Internetin läpilyöntiin varautumattomat lyhytnäköiset ihmiset tosin käyttivät suullista ja paperille kirjoitettua kerrontaa. Nyt tämän maailmanlaajuisen verkon riesa ja siunaus ovat blogit. On hyviä ja huonoja. Ja hiton huonoja. Mutta ei niin huonoja etteikö vielä vois tässä suhteessa parantaa. 🙂
Jostain mystisestä, todennäköisesti taivaankappaleiden asentoihin liittyvästä, mutta joka tapauksessa mieh…rationaalisen käsityskyvyn täydellisesti ulkopuolella olevasta syystä tämä nimeltämainitsematon nuori mies meni maksamaan tästä Sisäpiiri-jutusta. Pakko tosin sanoa, että kyllä tuntuukin todelliselta sisäpiiriltä, edes Jack Bauerilta ei vastaavaa tuttua joka puolelle tunkeutunutta inside-porukkaa ole…
Käytin lämmittelyksi noin 100 sanaa viiden sanan pituisen asian kertomiseen, mutta välillähän pitääkin eksyä sivuraiteille Valtion Rautateiden tapaan. Mutta nyt hieman lisää asiaa.(lupaan ettei tule tavaksi!) Tosiaan, tällainen blogiraapustelu on nyt sitten mahdollista, aiheen löytäminen vain on kovaakin kovempi koitos. Elämä tai sen puute ei kiinnosta ketään ja mitään kunnollista ei osaa eikä jaksa kirjoittaa. Yksinkertainen ja yhteisöä hyödyttävä vaihtoehto on tässä ja nyt(ja tulevaisuudessa vielä jos ei mee perille kerrasta 😉 ) näyttää miten blogia EI kirjoiteta. Ja sehän minulta luonnistuu…
Mitään hajua ei ole mitä täällä kirjoitellaan kun en malttanut muiden tekstejä hetkeäkään tavata vaan <10-sormijärjestelmäni heti pirun töihin valjastin. Ja mitään asiaa ei tosiaan ole, tällainen tyhjänpäiväinen vartissa raapustettu varoittava intro. En tiedä mitä älyttömyyksiä jatkossa tänne kirjoittelen, mutta henkistä kehitystä on melko lailla turha odottaa. Voishan sitä jotain fiksumpaakin koittaa ja jostain kunnon aiheestakin vielä mutta mutta... No joo, se siitä. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää.