Olen aina ollut syntymäpäivä hullu. Hullu sillälailla että olen odottanut ”synttäreitäni” jo viikkoja etukäteen, ja synttärit tietää aina juhlakauden jatkumista. Ensin tulee joulu, sitten uusivuosi ja sitten syntymäpäivä. Sen jälkeen pienenä yleensä masennuinkin, koska tiesin että tässä tämä taas oli, eikä se niin kummoista ollutkaan, samoin kun ajattelen edelleenkin joka joulun jälkeen. Synttäreissä on myös tiettyjä rajapyykkejä, sellaisia synttäreitä jotka lupaavat jotakin uutta jo laillisestikin. 15 vuotiaana pääsin riparille ja sain hankkia mopokortin, 18 vuotiaana maailma muuttuukin täysin: on ajokortin hankinta, mietojen alkoholijuomien osto ja baarit!!. No okei, 20vuotiaana pääsin sitten laivalle ihan itsekseni, mikä on hullua koska etelän matkalle pääsee heti vaikka mopokortin saannin jälkeen. Kuinka paljon vaarallisempaa on lähteä hillumaan alaikäisenä turkkiin baareihin kun mennä reilu parikymppisenä ruotsin laivan fun clubiin? No joillekin ehkä on.
Joka tapauksessa, tänään on taas se suuri päivä niinkuin joka vuosi : syntymäpäiväni. Asetuinkin kokeeksi sohvalle istumaan ja odottamaan h-hetkeä kun kello lyö oo.oo. Otin kissatkin seuraksi, että tunnistavat sitten muutoksen jälkeen heti omistajansa. Istuttiin siinä kun mikäkin valamiehistö ja jopa sivuutin huomaamattomuuttani oikean hetken ja kun katsoin kelloa se oli oo.o2 ja katsoin peiliä, edelleen sama. Missä vaiheessa kaikki muutokset sitten tapahtuu? Voisiko kaiken huomata jos kuvaisi itseään vuoden päivät videolle ja sitten pikakelaisi niinkuin kaikissa luonto-ohjelmissa kuvataan kun kukat aukeaa?
Hmph, onneksi olen löytänyt vielä jotakin tavoiteltavaa ja odotan ensi vuoden synttäreitä taas entistä enemmän, löysin meinaan kaupungistani juuri pubin jossa ikäraja on 24. Mitenköhän käy kun täytän 26.. 25-vuotis juhlat menee tietysti juhliessa puoli keski-ikää ja sitä kun on aikaa 5 vuotta saavuttaa kaikki mahdollinen.