Melancholy makes me cold.
This vision has been told
Dont want to repeat myself
by going back where I left
Now I just unfold
Lämmitän taloa ja inhoan talvea. Kuinka oikeasti inhoan tuota kylmää synkkyyttä ympärillä mikä kuihduttaa minua.
Olen eläväinen kesällä ja syksyllä, talvella kuolen.
Pitäisi kai miettiä tätä asiaa syvällisemmin, tarkoittaako se kohdallani muutosta? Miksi pitäisi aina muuttua jos ei ole avaimia siihen.
Tuli on niellyt jo kaksi pesällistä enkä tunne hohkaavaa lämpöä ympärilläni. Viirusilmäiset ystäväni katsovat halveksuvasti, eivät nekään pidä tästä kylmyydestä. Suljen silmäni ja palaan mielikuvissani takaumaan lämmöstä ja tuulesta, raikkauden ja vehreyden sekaan. Voisin heittäytyä tähän tunteeseen pidemmäksi aikaa mutta se ei palvele minua juuri nyt. Odotan hellivää lämpöä soljuvan ympärilleni, avartavan sydäntäni iltaa kohden..
Käteni ovat kohmeiset samalla tavoin kuin mieleni. Vuosi on vaihtunut ja merkittävästi elämä muuttunut jälleen. Koen sen parempana, vaikka tuskaisena mietin hajonneita tilanteita. Palautan itseni *tähän* hetkeen.
En tarvitse vihollisia.. eli ystäviä vaan heittäydyn jälleen ajelehtimaan
tällä kertaa myötätuulen mukaan.