Markku Pölösen elokuvassa ”Kivenpyörittäjän kylä” vanhempi, ikänsä maalla asunut mies antaa nuoremmalle, kaupunkiin muuttaneelle mutta siellä viihtymättömälle miehelle ohjeita siitä, mitä pitää muistaa, kun muuttaa maalta kaupunkiin ja haluaa sopeutua sinne:
[I]Kato, että kello näkkyy… elä pie muallaista immeisenä… tonkase totta joka asiassa.[/I]
Eli kirjakielelle käännettynä:
[I]Katso, että kello näkyy… älä pidä maalla asuvaa ihmisenä… tonkaise totta joka asiassa.[/I]
Elokuva sijoittuu jonnekin 1960 – 1970-luvun tienoille. Niihin aikoihin erottelu kaupunkilaisten ja maalla asuvien välillä olikin varmaan paljon tavallisempaa. Nykyään moni asuu maalla ja käy töissä lähikaupungissa.
Minä olen asunut elämäni aikana sekä maaseudulla että kaupungissa. Kun kaksikymmentä vuotta sitten muutin maalta kaupunkiin, niin yllätyin eniten siitä, miten eläminen kaupungissa on paljon helpompaa kuin maalla. Olen elänyt vuosien aikana, eri elämäntilanteissa, sellaisia vaiheita, että:
– käytössä on ollut vain kylmää vettä, joka on pitänyt ensin lämmittää kattilassa esim. tiskivedeksi,
– ei ole ollut suihkua, vaan on lämmitetty sauna aina tarvittaessa,
– lähin kauppa on 15 kilometrin päässä,
– kirjasto on 15 kilometrin päässä,
– oma auto on välttämätön, koska linja-auto ei kulje kylällä kuin korkeintaan kerran, pari päivässä,
Maaseudulla asuessani olin tietysti tottunut näihin kaikkiin asioihin sellaisina kuin ne olivat, tosin talouteen saatiin myöhemmin lämminvesivaraajat. Kuitenkin, kun yht´äkkiä kaupunkiin muutettuani kaikki olikin yllättäen käden ulottuvilla, niin elämä helpottui kerralla. Se oli jotain sellaista, mitä en ollut osannut odottaa. Elämä kaupungissa alkoi sujua kuin luonnostaan. Huomaan, että olen enemmän kaupunki-ihminen kuin maalaisihminen. Maalla on vapaus, ihanat, kaislikkoiset järvenrannat ja ympärillä oleva metsä, mutta kyllä kaupungistakin löytyy runsaasti puistoja ja luontopolkuja.
Yksi asia, joka jäi maalla asumisestani mieleen, olivat maalla asuvat naiset, erityinen ihmisryhmä, jonka parhaina piirteinä on aivan ihmeellinen sinnikkyys, neuvokkuus ja ahkeruus. He hoitavat monta asiaa yhtä aikaa, heidän käsistään syntyy yhtä lailla ruisleivät, karjalanpiirakat ja hienot täytekakut, kuin sävy sävyyn soinnutetut matot ja seinävaatteetkin. He pyörittävät lasten hoidon ohella muuta kodin arkea, tekevät navettatyöt heinätöiden ohessa, ajavat traktoria ja puimuria isännän apuna. En kokenut itse omaavani näitä taitoja niin hyvin. Kyllähän minäkin tein tällaisia töitä, mutta kun todellinen taituri tekee niitä, niin ne on tehty viimeisen päälle hyvin ja käytännöllisesti.
Lopuksi annan vielä vinkin siitä, mitä kaupunkilaisen kannattaa muistaa, jos muuttaa vapauden toiveissa maalle:
Pidä välit naapurissa asuvaan maatilan isäntään kunnossa, että pääset myös talvella lähikaupunkiin töihin, kun puolen kilometrin pituiselle pihatiellesi on pakkautunut puoli metriä uutta pakkaslunta ja tarvitset yhdistelmää isäntä, traktori ja lumiaura.