Oletko joskus vaikkapa elokuvan, kaverin kertoman tai ihan vaan pitkästyneisyyttäsi ajatellut että olisipas hieno aloittaa joku pitkän linjan harrastus juurikin kamppailulajien parissa? Että olisi sisältöä elämässä ja kehittäisi rautaisen itsehillinnän sekä näyttävien liikkeiden lisäksi myös juurikin rautaisen vartalon joka nostaisi kumppanitarjokkaiden määrää huomattavasti, ihan väliaikaisessakin hengessä?
Minä olen ajatellut juuri noin. Monesti. Lajeista jossain määrin tutuksi tulivat nuorena Shorinji Kempo joskus ala-asteella ja sittemmin Hokutoryu ju-jutsu. Tämän jälkeen olikin harrastuneisuudessa yli viiden vuoden tauko, jonka jälkeen oli luvassa Aikido. Sitä kesti suunnilleen vuoden, kunnes taas loppui ja kerran tuli käytyä tutustumassa Han Moo Do:hon. Niiden treenien jälkeen olivat käsivarteni niin hajalla kolme päivää, kun punnerrettiin ihan älyttömät määrät alku- ja loppuverryttelyssä, että oikein minkäänlaista intoa mennä uudestaan ei tullut.
Sittemmin olen ajautunut taas pohdintoihin siitä että pitäisikö aloittaa Aikido uudestaan, se oli kuitenkin aika kiva laji jonka mentaliteetti sopi minullekin erittäin hyvin: ei kilpailuja, ei pullistelua, kaikki tekevät parhaansa omaan tahtiin. Se on erittäin motivoivaa ja kehittää paljon terveempiä asenteita varsinkin nuorille harrastajille (aikidossa ei ole ikärajaa) kuin se macho-öykkäröinti, johon toisinaan kamppailulajienkin piirissä törmää. Tosin jonkinlaista pohdintaa on yleisemmin harrastettu sen tiimoilta, että voidaanko aikidoa kutsua kamppailulajiksi, jota se ei kilpailumentaliteetin ja tekniikoidensa filosofisen periaatteen kannalta varsinaisesti ole. Kamppailulajin statusta taas puoltaa se, että aikido on ihan yhtä vaarallinen kuin mikä tahansa muukin laji jos joku sillä haluaa aiheuttaa toisille vahinkoa. Toistaiseksi ainakin aikido lasketaan kamppailulajien piiriin, joskin pienin sivuhuomautuksin.
Oletko sinä harrastanut tai harrastatko jotain kamppailulajia ja mitä suosittelisit muille?