Maailmassa on myös rehellisyyttä, sitä aitoa maalaisjärkeä käyttäviä ihmisiä. Tapasin katumaalarin. Hän piirtää ja joskus myös tekee akvarellejä ihmisten kasvoista. Kysyin häneltä, että paljonko mahtaisi maksaa näin talviaikaan jos tekisit kuvan minun naamavärkistäni? – Hän mietti tovin – sillä aikaa minä tarkastelin hänen naamavärkkinsä ilmeitä – , ja sitten vastasi minulle: Olisikos mitään toi sataeuroo? Sataeurooo! Kuuleppa ystäväni, se on paljon rahaa minullekkin vaikka minulla ei olekkaan kahtatoista lasta ja emäntä odottamassa kotiintuloani risaisessa yöpaidassa – mutta kuitenkin.
Siinä sitten katsoimme toinen toistamme, pokerinaamalla. Silmästä silmään. Tutkimme toisiamme, olimme oikeassa naamakirjassa niinä hetkinä.
Kuule tohtori, jos kuitenkin saisin maksaa tämän käyntini luonasi sillä, että saan kupin kahvia pullan kera…niin ja sitten hieman ruokarahaa niin oliskos se sitten ihan ok. Minä teen sen kuvan tohtorista sillä hinnalla, sopiiko?
Tietysti se sopii, vaan milloin olet ajatellut tulla tänne tekemään sen?
Kesällä tuun ja varmasti, vastasi hän.