Ne, jotka minua yhtään tuntevat, tietävät että olen suorastaan luvattoman huono vain hyväksymään asioita, joita en voi muuttaa ja jotka vaikuttavat elämääni suuresti. Minun on vaikea niellä pureksimatta ja niin on vain pakko tehdä.
Tiedän saavani tällä toimenpiteellä paljon hyvää ja se on ainoa tapa, ei ole vaihtoehtoja tai on, mutta se klassinen valinta ilman valintaa -tilanne. Mitä minä siis tässä jupisen? Koska olen pikkumainen, minun on voitava jotenkin purkaa tämä lapsellinen vitutukseni siitä, että en voi tuoda harmiani esiin sillä se ei ole mitenkään oikeutettua ja tekee minusta hirviön.
Vittu.
Ja silti, hyvä tästä tulee.