Kerronpa tässä nyt oman tarinani.
Eräänä helmikuisena iltana ajattelin kokeilla onneani ja laitoin deitti-ilmoituksen nettiin, lähinnä vitsinä. Yhteydenottoja ja kaikenlaisia viestejä sateli kyllä tuutin täydeltä. Muutama ihan potentiaalinenkin siellä oli, mutta jostain syystä nekin sitten kuivui kasaan.
Parisen viikkoa oli jo deittisivuilla roikuttu ja jonkinlainen luovutus/turhautuneisuus alkoi kolkutella takaraivossa, ettei tästä kyllä mitään tule. Yhtä hullua sakkia kuin ennenkin.
Yllättäen, eräs Maza otti yhteyttä. No mikäs siinä, ihan mukavalta vaikutti ja niitä näitä juteltiin. Aika nopeasti huomasin että tämähän olikin hyvin aktiivinen tapaus vastailemaan ja kyselemään erinäisiä asioita. Mikäs siinä, hyvä näin. Itsekään en mitään pitkää radiohiljaisuutta jaksanut.
Aika nopeasti siinä sitten huomasi kuinka samalla tavalla tämä herra ajattelee asioista ja realiteetit tuntuu olevan kunnossa. Siinä sitten sovittiin tapaaminen.
Viimein koitti se h-hetki, kun pitäisi tämä Maza tavata. Jännitti ihan perkeleesti, että jos siellä onkin joku ihan täysi uuno vastassa. No, riskillä vaan. Ei se mitään ota jos ei annakaan.
Yhteisiä asioita löytyi yllättävänkin paljon ja tunnelma oli loppuillasta jo melko rentoutunutta. Molempien mielestä voitaisiin tavata uudestaan ja näin tehtiin.
Ei siinä sitten kauaakaan, kuin aloin viettämään enemmän ja enemmän aikaa tämän Mazan luona, vaikka piti sitä kuitenkin asustella ihan omassakin kodissa, joutuihan siitä sentään maksamaankin.
Olo on tuntunut yllättävän luontevalta, helpolta ja eritoten hyvältä. Nyt siis ollaan päätetty laittaa lusikot samaan laatikkoon ja muutto tapahtuukin karvaa vaille 6 kk kohdalla.
Jännää sinänsä, koska aiemmin ei ole tullut asusteltua kuin vanhempien luona tai omissa oloissa. Kuitenki kaikki on tuntunut hyvin luontevalta.
Tarkoituksena on nyt siis ensin vähän rempata ennen kuin mun kamat pääsevät yhteisen katon alle.