*

Karju vinkkas mulle et piiklis hei, iha ammattimiäles: sunnei maksa rupee pelaa pokkaa kerta sust aina näkee läpi mitä sä funtsit. Mä olin et aijjaa, joo vai? mut funtsin et vitut se sil hetkel ainaskaa tiäs mitä mulloli miäles. Eijollu nimittäi mitää erityst eikä minkääsuuntast. Mut ei, emmä oo ikinä ollu kiinnostunu uhkapelest ja häviimine vitutti mua aina iha helvetisti jo monopolis ja siin sentää käytetää vaa leikkirahaa. Mä sanon et mun käsittääkseni nettipokeris ei pelaajat nää toistesa lärvii vai pitääksiin olla veppikamera et voi pelaa. Ei sekää ollu harrastanu.

Mä myännän: jollai hämäräl perifeerisel tasol mä oon jonkuvverra kiinnostunu tost karjust iha niiku urospualisena elämenä. Noi perustasol mä voisin olla kiinnostunu tutustuu siihe et millane se oikeesti on ja mikä sen sisäelämä on. Arkitasol mä tunnistan et meillon yhtesii juttui ja jotai elementtei mikkä vaikuttaa kumpaaki. Ja se sest. Mä en tee elettäkää ottaakseni mistää mitää selvää.

Mä heräsin yäl kaameesee rämähdyksee mikä ei yhdistyny minnee. Kuuntelin hetke muttei sit ollu enää mitää ja lopuks mä päätin et se oli varmaa lunta ja jäät ku tuli katolt ja rämähti mun ikkunampeltii. Ja vedin lisää unta lättyy. Aamul ku sain silmät pestyy ja tulin takas makkarii ja panin valot ni se todellisuus valastu mulle: vaatenaulakko oli kaatunu ja vetäny muuta kamaa mennessää ja koko se puali huanetta oli kaaokses. Onneks mulleijollu siä enää ku yks poslari (australis) ja seki oli jääny sivuu. (Halleluja aamen!) Se naulakko on koottu kappale, jotai kevytmetalliputkempalasii mitä ladotaa päällekkäi ja niisson jokases oma koukku vaattette ripustamist varte ja niit voi väännellä sit osottamaa eri suuntaa semmukaa ku tuntuu. Paitsi nyt se rakenne on sit joteki paskana eikä se kappale pysy enää pystys. Se naulakko eijollu mikää ykkösvalinta sillonkaa mut paremma näköne ku joku viiniläsnaulakko mikä ei mitekää menis mul… ja nyt pitäs löytää jostai joku uus ja joteki mahdolline ja tää asia väsyttää ja vituttaa mua jo eeltä.