Blogi

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2009.
Seuraava

Puutöit  1

Loppuviikost oli eteläranniko pellot täys muuttavii laulujoutsenii. Hanhii oli kans ja kurkii mut ne joutsenet sattumosi erottu niiku paremmi.

Mun veli oli ikävystyny ja puuhastukse tarpees ja se halus päästä raivaa puskii mökillä. Ja kerta yksinää eijo olleskaa nii kiva puuhastaa ku jengil ni se päätti järkkää talkoot. Nii mä sit hain emo ja me oltii kympi pintaa paikal kerta sillai oli ilmotettu. Äänet oli ku paremmastki radio luantoillast: tirpisii joka lähtöö kurjest peipposee, kuavist mustarastaasee – ja kaikil iha helvetimmoine huutamine pääl. Emo laittoo tule takkaa ja mä siivosin koivurroskii pihast ja lehtii kukkapenkist. Mun talvio on selvinny henkis ekast talvest, vitu hianoo!

Jotai kolkyt joutsenta lens aurassa mun yli mut niil tyypel oli kyl navikaattoris vikaa ja ne laitto sit helveti iso kaarrokse pello ympäri ja käänty jotai 270° ja mä luulen et suunnistaja ei saanu kehui…

Veli ja käly ilmaantu joskus enne yhttoist; siskot tuli kahetoist pintaa ja jälest kerta niille oli ilmotettu sillai. Hianoo orkanisointii siis!

Ja sittei enää kauheesti mitää kuullukkaa ku kaikki urokset pärryytti minkä irti sai kahel moottorisahal ja yhel raivaussahal. Vittu joo, se siit kevätfiiliksest. Mä raahasin hakoi ja oksii ja kräppäsii näreit prasuu ku emo oli virittäny eikä mua lakkaa ihmetyttääst et märkä havu palaa nii helveti hyvi. Ikinä ajatellu. Mun ulkoluhousukki palo iha huamaamatta kivasti reikäsiks siin ohes.

Näis hommis mä aina tunnen itteni vittu nii luuseriks ku mulleijo tua ketää töihi itteni lisäks. Mun pitää tehä siis kahe eest. Vittu mä olin iha vainaa sauna jälkee.

Illal mä näin jotai mitä ennollu ikinä enne nähny: mun askelmittaris oli 13 tuhatta ja rapiat askelii ja aeropisii askelii pyäreet nolla. Ettei yhtää tehollist askelta? Koko helveti päiväs? Sellast eijo ikinä ollu, vittu mä meinannu eka uskookkaa ku se näytti nii ällistyttävälle mut selvä tää: koko aja liikkees mut ku kerää hakoi ja nakkelee niit prasuu tai nostelee ja roudaa pöllei tiävvartee – aina tulee pysähdyksii.


Valistukse voimaa  7

Mä en ajatellu et mun tarttis täs iäs tai ikinä muutenkaa tuattaa seksivalistust mun emolle. Okei, sillon epälemättä aukkoi tiadois (sillai vanhempaa sukupolvee kuiteski) ja mullon ne tiadolliset puutteet varmaa eri kohdis ja noi, mut oli se must silti joteki omitusta kunnei me muuteskaa emo kans oo tavattu keskustella seksist sillai avomesti ja välittömästi ja niiku tyttöje keske tj.

No juujoo. Sitä oli siis jääny kaivaa et mitä helveti vitsikästä muka saatto sisältyy pääministeri viimisimpää huanoo makuu osottaneesee viästittelyy viaraa naaraa kans ja et mitä huumorii voi repii ehdokasnumerost 69… Okei, mä valasin sille kakspualese suuseksi iloi ja se pääty olee sitä miältä et tottaviä meillon pääministeri millon kusta pääs eikä mitää arvostelukykyy. Mitäpä siin vastaakaa voi väittää, tosiha se on et se tyyppi ei tunne mitää vastuuta vallankäytös. Sitä sais kans joku valistaa.


Hämärä päivä  3

Havahdun jostai kymmene kilsaa syväst unest ja nousin ja lähin tapaa hammaslääkärii. Hyvii uutimii: leukanivel on ookoo eikä niis kuvis muutekaa ollu mitää, kaikki hampaajjuuret on kuasis eikä paikkoje alle oo ilmaantunu mitää kaivantoi. Johtopäätös: vastakkase puale paikarreuna on sevverra ylhääl et toiselt pualt kinnaa se nivel. Vittu joo, ikinä ennois kuvitellu. Ni sitä sit madallettii sitä paikkaa ja nyt katotaa millo piikle alkaa taas vinkuu siit asiast.

Jonku verra mä heräsin siä hoitotualis maatessani mut oikeesti tää koko päivä on menny iha pilves. Mä oon asettanu toivoni viikollopulle, et jos sillo asettus kello kohillee. Kuulemma pääsen puutöihi lauantaiks, jonkullaset raivaustalkoot. Jee.

Oottelen täs et mun ope tulee päiväkahville. Se sano tulevasa tänää iipee eikä mulloo oikee käsityst mitä se haluu paitsi nähä mis mä oon töis ja mitä mä teen tj. Hämärää.


HP  4

Kävin Stockal Keltaste Kassie Päivii uhmate. Tai niitte takii, mitevvaa: mainokses oli sellane unimaski mitä mä oon kaivannu ja aattelin et vittu nyt antaa palaa. Mullon ollu sellane Samsonite lentomaski käytös mut se on kulahtanu aika hyvi eikä se alkujaakaa mitekää nerolline väline ollu. Nyt on sit uus ja tää on tukevamma olone kaiki puali – mä uskon et tää on kaunii ystävyyde alku!

Hain mä sen irtolevynki, siis sellase kannettava kovalevy. Tos se nyt rupsuttaa mun valokuvii taltee giga toise perää. Tää lohduttaa mua oikeesti iha helvetisti ku mä oon aina välii muistanu olla sydä syrjällää et jos tää mun vanha läppäri simahtaa ni sit menee helveti iso pala mun historiaa maata kiärtävälle radalle. Noi valokuvat on se kaikist tärkee etappi muttei olleskaa ainoo… Kohta muzakkii.


Seuraava