Animaaliset tarpeet

Söin jääkaapist pois kuleksimast viimise avomaakurku (sualasin viipaleet), sydänsalaati sisukset ja kolme hillottuu inkiväärii. Kulinaria on aina ollu mulle sydäme asia. :P

Ja sitäki on vaikee tajuu et mite voi kusta kolme litraa ku on syäny vaa kaks litraa mansikoit, et mist se kaikki muu irtoo. Hyvi irtoo kuiteski. Eikä siin mitää, menis vaa. On toi toine takakoipi kolmatta kuukautta turvokkees et jos lähtis neki nesteet sit vaa kiitos eikä tarvi tulla takas. (Joo ei, se ei särje enää, se vaa sattuu liki kaikis muis asennois ku päkiäine lattiaa vaste. Oon useemmasti aatellu et on se siunausta ku ei tarvi tota seksii harjottaa ku muistelen et siin voi toi nilkka ja jalkaterä mennä vaiks millasii asentohi ja se vast ois perseestä ku sattus just huanos hetkes sellane kipu et huutas sitä ja toine kuvittelis et toi oli jees ja – tai siis, antaa nyt taas olla kuvittelemati. Enikeis, on se parempi ku kevääl muttei se kunnos oo, koipi. Alan epällä ettei se tuukaa enää kuntoo.)

Nyt vois alkaa jänskättää nukutaaks ens yä vai ei ja jos ni kui paljo. Oma kotilotto.

Kirjoitettaessa soi The Animals: Darkness, Darkness