Tyhmä ihmettelee äänee

Se on ihmeellist mite helveti vähäl väel ja yhel ainool kadulle nostetul mainoksel voi saa aikaa totaalise tukokse ja ruuhka jopa keskimääräst leveemmäl jalkakäytäväl. Tai jopa pelkästää yksil lastevvaunuil ja kahel penikal.

Se on ihmeellist mite isoo ääntä eräänki itäse naapurimaa ja vallanki erää läntise naapurimaa väestö haluu pitää ittestää iha vaa kadul.

Se on ihmeellist et kaupas voi olla miljoona tuatetta mut silti se mitä haluis puuttuu. Ja sit ku se mitä haluis on hyllys ni sit sitä eksyy ottaa sen viärese mikä on just hiuka väärällane erillane. Ja sit joskus vaiks näkee et tää eijo se mitä mä halusin ni sitä sanoo itellee et kokellaa josko tää ois viä parempaa eikä se vittu ikinä oo, siis ei ikinä.

Se on ihmeellist et pyärälijät kehtaa nootittaa jalankulkijast pyärätiäl ku samat tyypit ajaa estotta jalkakäytävil ja jopa pahaa-aavistamattoma päälle takaapäi.

Se on ihmeellist mite väsyttävää on viilaa kynsii lyhemmäks ku kuiteski on paljo isompi vaiva editoi niit sit ku ne lyhenee ikääku luantasesti omii aikojaa.

Se on ihmeellist et tänä vua eijo hyttysii – mut ehkä se johtuu siit ku eijo kesääkää.

Kirjoitettaessa soi Blind Melon: I Wonder