Hatka City

Luin vaihteeks hupasammapualise kirja ni tarttee mainii = piiklikse ylikypsä kulttuuriploki jatkaa taas. Kysees oli historialline romaani vuadest 1970.

Picture this: amerikkalane hippilauma Kalifornias (jonkullane löysä kommuuni), jengi vetää kaikkee kamaa mil saa pääsä sekasi ja harrastaa ankaraa ristiinnaimist. Osa on armeijjaa paos (Viatnami sota) ja osa on muutevvaa nostanu kytkintä ja lähteny kotiseudult, osa on idealistisempii mut kaikki on yhtesösyist vegei. Saunträkkinä soi Doors ja Beatles, Grateful Dead ja Jefferson Airplane ja välil vonkuu Neil Young. OK?

No. Sit tulee pahat punaniskasedät ja vetää puskutraktoril sen Hatka City -nimise kommuuni nurinnisko. Mitä tekee hipit? Joo: ne pakkaa kamat ja lähtee kaikist maailma paikost Alaskaa kerta yhe sedäl on mökki siä… Jengi on enimmite niiiii pöllys ettei ne tajuu et Alaskas ei juurkaa voi talsii paljaijjalo kukka hiuksis ja elää samas miäles luannos ku Kalifornias. No, ruaho sentää kasvo kesävalos kohtalasesti.

Okei. Tää eijo mun kenre, koko konsepti on mulle viaras. Kirjalija T. C. Boyle on ilmesesti vanha hippi ite ni sillon homma hallus mut mä en tiänny oisinko mä lukenu tota komediamiäles vai niiku trakediaa – ehkä se oli puskafarssi? Mut helveti kiinnostavaa oli kyl oottaa et mitä täs viä saattaa käy kerta mitää itsestääselvää siinneijollu, ei tod! Mä myännän: mä rakastan sitä ku romaani yllättää mut kerra, toise ja kolmanne.

Kirjoitettaessa soi The Best of the Doors