Hyvivvointii

Taannose tyäperäse kriisi jälkee meilloli pomo1nkaa hyvä kehari. Nyt mä oon opiskellu mun uusii hommii ja täl hetkee mä oon aikas tyytyväne. Saan tehä yhe kiinnostava proju saksalaselle kustantajalle (mun koovee näyttötaitto niiku!) ja sit tässon tekellä yks hupasa logonsuunnittelujuttu mitä on ollu kiva piirrellä ja kattoo millasii vaikutelmii saa aikaa jengis. Muuteski näyttää taas valosammalle ku tuntuu etton saanu ymmärryst osaksee ja tullu otetuks huamioo.

Ja ulkona on kans valosampaa, saanu ettii aurinkolasit kuanollee ja pakkasekki (ne kaikist vittumasimmat ainaski) näyttäs olee täst kohtaa ohi. Vuhuu! Tätä mä jaksan tuulettaa! Kaivon kaapist keväämpää kledjuu eli villa ja mohairi ja kasmiri sijaa iha suarastaa puuvillaa ja säädin sävyy… pomo2 alko kirkuu mun uudest kynsilakast. ;D

Meilloli tyähyvivvointipäiväki vaihteeks ni luulis kyl et voi hyvi. Mä vihaan niit: kaikkee sellast helveti kivaa pikku ryhmist ja leikkii ja lauluu ja kyl me ollaa ihanii ja erinnomasii -meininkii. Vittu. Pakko oli osallistuu vaikssois mialuummi tehny iha duuniisa. (Pomo3 veti herneet ku mä sanon tän äänee kerta pitäs kyl olla kiitolline ku meist hualehditaa eikä se kuulemma muka ees ollu pakollist. Ha ha.) Me tehtii kaikellasii hianoi miälikuvaharjotuksii ja rentouduttii muistelee millast oli muino pentulaatikos ja sit kuviteltii millast on joskus iha helveti pikkä aja pääst ku ollaa iha vanhuksii. Se oli kyl kiinnostavaa tavallaa. Ku jengille sanottii et kuvitelkaa ittenne maaaaahdolllllisimma kauas tulevasuutee ja kertokaa sit mitä te näätte, mis te ootte niiku ja mille haisee, kenenkaa ja mikä vuadennaika ni joo: ne näki ittesä Välimerel tj kattoos päivällaskuu siippasa kanssa tai opettaas pentujesa penikoit uimaa. Mitä mä näin ku koitin kuvitella itteni mahdollisimma kauas tulevasuutee? Joo. Mä näin itteni sairaalas tekees kualemaa ja hais lähinnä antiseptisille kemikaalelle eikä siä ollu ketää ku mä. Mä en kertonu tät sille väelle kerta se ois varmaa ollu liika nekatiivist vaiks oikeesti mul oli iha rento fiilis siä sairaalas ja must se kualemine oli niiiiii huajentavaa. Vihdonki finaalis.

Nii et oikeesti on hetkittäi niiku paremmakki fiilikset ja vaa sit harvemmi joskus välis menee sohva alle ulisee ja vinkuu ja jyrsii ranteit auki. Sitä sanotaa et kevät on pahaa aikaa itsaritilastos ku kaikki ku on kitunu talve yli huamaa ettei se elämä sen kaksisemmaks muuttunukkaa ku talvest päästii. No – mun elämä muuttuu kyl paremmaks joka helveti kevät vaikssois muute mite kuallu mut ku tulee valoo ja lämpöö ni se on siin. Mä käyn aurinkopaneelie voimalla.