Keskustelust pihalle

Vittu et tunsin itteni vaihteeks tosi vanhaks ku eksyn lukee noit nk. keskustelui tääl Sitys. Harvo harrastan mut kuin nyt tulin lukeneeks ku sattu silmää ja kiinnosti tää aihe et mist sen tiätää ettei ikinä (enää) tuu löytää ketää.

Mä voin helposti olla satapros samaa miält siit et enimmät ku sanoo sillai on sitä Drama Queen -katekoriaa mikä on enimmite tosi nuarta, hirmu pettynyttä just parhaillaa tai ylipäätää helveti naiivii ja keskekasvust. Emmä tiä onks siin mitää pahaa, noi on kaikki juttui mikkä aika korjaa yleesä. Sen sijaa mä enno samaa miält siitä ettekö joku sitä tiätääkki vois. Tiätenkää sitä ei voi todistaa enne ku vainaantuu – muttei voi aukottomasti vastakkastakaa näkemyst.

Maailmas on paljo asiot mitä mä en ymmärrä ja oon tuntenu esmes tyypi milloli etiäsii ja mä pääsin niit pari kertaa todistaakki. Ei – en mä tajuu mihi vittuu sellaneki voi perustuu ja mite se on mahdollist mut mä tiän et se oli totta ja ilmeni sille tyypille. Kuvittelisin et tää on totta meille usemmille: omal ymmärryksel on raja muttei kaikki ku menee sen raja yli välttämättä oo pelkkää humpuukii. Miks on sit nii helveti vaikee tajuu et joku muu voi tuntee iha oma ittesä ja omat perskohtaset rajasa sillai hyvi (paremmi ku sä omas) et se oikeesti voi rauhallisesti ja ilma mitää sen kummempaa vitu draamaa totee et tää asia on nähty mun elämäs?

Mitä se tiätämine on sit? Iha samaa ku muuteki. Sullon tyäpaikka ja kalenterii huamiseks merkitty tyäpäivä ja sä tiät et meet aamulla kasii. PAITSI jos herääkki mahatautii ekkä pääse lähtee vessaa kauemmaks minnee. PAITSI jos joku vitu urpo ajaaki kolmio takaa sun oikee lokasuaja ja etuove sisää ja sä joudut selvittelee sitä pual aamupäivää. PAITSI jos pomo soittaaki aamukuudelt et vittu koko firma palaa just ja voisit oikeesti pitääkki nyt sen ens viikolle osutetu lomas ja katotaa mitä sit ens viikol tehää. Tj. Kaikki on mahdollist ku kysees on tulevasuus ja niiki vaihteleva asia ku elämä. Mitä siit voi etukätee muutekaa sen kummemmi tiätää? Ja kuiteski nää väet siin keskustelus tiäs toiste asiat paremmi ku ne itte…

Niiku sanon ni mä tunsin itteni tosi helveti vanhaks siä epälemättä viksuje ja selkeesti kaiketiätävie nuarisohenkilötte keskustelus enkä sit jaksanu siihe puuttuu omal kommentil – semminkää ku emmä kuiteskaa olis halunnu julkisesti selvitellä ja esitellä mun piiklekohtasii syit tai mun henkilöhistoriaa ja miks mä ite voin ainaski 98 % varmuudel tiätää ettei mun osalle enää tuu (molemmimpualist yhtaikast) rakkautta. Eikä siin asenneilmastos ois maksanu olla muuta miältä ku se järkevä ylene miälipide – eipä sellast kukaa ois vakavasti ottanukkaa. Tais olla Mannine ku muatoli sillai keveesti et haavansa näyttämätöntä / ei susi sutta syö. Ei kannata väitellä itteesä viksumpie kans jossei haluu hyvi turpiisa.

Mä oon kuiteski nii vanha jo et mä saan tiätää oma osani täs arpisuhdeasias. Toi 2 % eellä oli varattu ihmeelle; ei nii et eritysesti uskosin ihmesii mut niiku sanottu ni elämäs joskus sattuu odottamattomii asioi. (Salamal kyl on tapana iskee useemmastikki samaa kohtaa – vaiksei välttis samal kertaa – mut lotos tulee täysosuma samalle tyypille samal rivillä tuski koskaa. Mut onha seki mahdollist periaattees.) Ei siinnoo kyse mistää itteesä toteuttavast ennustuksest: mä sanosin riamusta kiljue kyllä piänimmällekki vihjeelle rakastamisest jos sellane vaiks tänää sattus etee.

Siitäki siä keskustelus mainittii et josson ronkeli ni saa olla puuttees hamaa tappii ja oma syy. Useemmille meist panemine on kuiteski eri asia ku rakkaus. Mä enno ikinä pihdannu seksii sen paremmi ku rakkauttakaa ja jokane tiätää et seksii noist kahest on helpompi saa eikä se oo se juttu. Mut yksihä täs ollaa.

Kyl taas menee tovi et taas luen noit juttui. On rajasa silläki mite paljo viittii olla ulkopualine milloki. Mut uurnaa asti mä tuun pualustaa yksilö oikeutta tiätää ja sanoo viimine sana omist asiostaa oli yhtesö mitä miältä vaa.

Kirjoitettaessa soi Michael Brecker: Two Blocks From The Edge