Piäni muistelus ja apolokia

Sillo muino ku mä alon tän ploki ni Sitys oli jotai vajaa kuusjapualsataa plokia. Se ei siis ollu mitää lekendaarista Alkuu tj, mut siit on hyviki aikaa nyt. Jokkut niist plokeist jatkaa ja jokkut on lopettanu, jokkut on kokonaa kadonnu ja jokkut kirjottajat on vaa vaihtanu nikkii kerra ja toiseki. Sillo jakso viä lukee vittu koko päivittäse tuatanno läpi, nyt ei enää, harppii vaa jokkut ku näyttäs kiinnostaville ja sellaset kirjottajat mist voi arvaa et niil on kuiteski jotai ku puhuttelee.

Mä oon kaks kertaa tuhonnu koko mun ploki ja kummalki kertaa sama urokse takii. Se rakasti mun kirjamii ja mä rakastin tehä niit sille. Ku se kohteli mua huanosti mä revin ne irti ja mua se sattu kuiteski enempi. Mä osasin viillellä itteeni jo sillo. Nyt se uros ei enää lue mua ja niihä se on ku Jarkko Laine joskus muatoli nätisti (tai jos se nyt kuiteski oli joku muu ni sorppa vaa) et

Ja jos vain puhuisin
mikä minut todella saa surulliseksi
– eipä minulla olisi näitäkään ystäviä.

Eipä nii, kukaa vapaaehtosesti jaksa lukee toise parkuu, ulinaa ja kiukkuu. Mulla nyt eijo muutekaa iso susiteetti sitytuttuja enkä mä oo nuari, kaunis ja haluttava tai viksu ja luava ni se on aika markinaalista et jokuki viittis ja jaksais tätäki lukee ku on nii paljo muuta. Ei mulla oo mitää henkevää sanottavaa eikä vallankaa mitää annettavaa enää kellee. Enkä mä tunne enää et mä kuulusin tännekää sen enempää ku minnee. Mä oon vaa helveti väsyny ja helveti eksyksis ja mul on enää kipeet viarotusoireet rakkaudesta ja elämästä. Jonai päivänä ne on ohi ja mä oon puhdas niist. Kai.

"Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme."
– Manne (Matti Pellompää) Mika Kaurismäe kuvas Arvottomat.

Niijaan piänesti ja sanon kiitos ku klikkasit tän auki ja olin olemassa sulle hetkevverra. Voi paremmi ku mä, pidä hualta ittestäs ja kohtele ihmisiks edes niitä ketä rakastat ja niitä ku välittää susta.

Kirjoitettaessa soi Nick Cave & The Bad Seeds: The Rock of Gibraltar