Kirje

Hani,

kiitos siit ihanasta paketist! Sä oot ainutlaatune, sä oot ihana, sä oot nii rakas ku koitat piristää mua. Kiitos. Meneeki taas jo vähä paremmi. :)

Mä hinkkasin itteni lenki päälle sil kookossaippualla ja nyt mä haisen sille, ja sit mä viritin sitä iiiiik-ihqu lakkaa kynsii, siis se on tosissaa niiq iiiihh ja vau. Hä-kel-lyt-tä-vää! Vitu hianoo! (Näkispä se uros nyt! :P) Nallekarkit ja keksit on avaamatta ja madeira kans, säästän pahempaa aikaa, mut yhe niist haisukynttilöist sytytin. Onki jo pimee aika vuatta. Masentavaa sinäsä, mut ehkä sit joskus tulee se keväkki.

(Siis vau, mun pitää ottaa kuva näist kynsist ja laittaa sulle. Nää on ihqt!)

Päätit sit laittaa mulle niit kriisitippojaki, vaiks mä sanon sillo taanno ettemmä usko niihi ja et mä aijon pärjää ilma. OK, opettelen käyttää sitäki huumetta, ehkei siit suarastaa haittaa ja vahinkookaa oo vaiks oonki tähä asti jääny henkii ilma. Onks se kamaa ku pitäs olla käsilaukus koko aika mukana et jos töissäki tarttee? Ne teet mä meinasin viä töihi kummiski, hihittelin niitte nimii – olit tainnu tarkotuksel valita kaikki kornemmat?

Se nätti prossi on niit sun tekosii, tunnistin heti, mut noi jarrusukat eijo. Eihä? Ne on kyl aikas… hmm, oudot. :P Sorppa, mun tarttee harkita mis niit voi pitää.

Kirja on varmaa hyädylline jos viä tulee akuutti sydänsuru – epälen kyl, en ikinä enää laske yhtää urosta nii liki ja täst mä ehkä pikkuhiljaa vihrosta viime alan selvii, hetkittäi tulee sellasii tuntemuksii… niiku eile et panetti eka kertaa kesä jälkee. Tuntu oudolle. :P Mut ehkä siit kirjast on sillai jälkijättöst iloo et voi evaluoi omii tekemisiää ja totee et nää jutut on niiku niiiii nähty.

Totesin et oot sit löytäny sellase versio Frendeist ku on dupattu saksaks, ranskaks ja italiaks (italia on vaa mono, muut on stereoäänes). Jos mä sit vaiks treenaan ranskaa ja kuuntelen sitä dupattuu? Ei vittu *reps* Ehkä paan tšekkiläset tekstit ja alan opiskella sitäki kiältä ku eijo enne tullu harrasteltuu?

(Siis oikeesti, tää lakka on fantastine, mist sä oot ees voinu löytää jotai tällast? Noi hileet tekee hulluks!)

Ai nii, se korttiki meinas tehdä mut hulluks ku mä kollasin läpi niit pupuja et helvetti mikä se on noist elukoist… (ja kätkätin aina välil sitä takaseinä leffamainost 9 secondes ½ – ton ku sais isona ni panisin töis seinälle! Vois muute herättää huamioo… ;P) Enikeis, se juttu oli källi: vastaus oli et se tähti oot sä. Niiku ootki. Oot ihq. KIITOS! Ja kiitos ku oot.

– p. –

Kirjoitettaessa soi Eva Dahlgren: Bob Hund