Rahaa, tekstii

Tänävua on iha tajuumattoma paljo ahomansikkaa. Mun tuli miälee joku herkäs iäs luettu kotimane lastekirja mis ne pennut teki rahaa mansikol. Ne myi piänii ropposii 200 marka hintaa ja sai toteutettuu jonku hankkeesa. Emmä muista muuta siit jutust mut mulle aukes aika pia et se oli niiku silkkaa fantasiakirjallisuutta ja kusetust ku ei kukaa aikuset ollu taipuvasii maksaa tollasii rahoi jostai mukillisest marjoi. Tarjoukset oli olennasesti heikompii ja markkinatalous jyräs mut heti alkuu mut mä tajusin et kirjos eijo todellisuude ja kuvitelma välil eroo. (Paljo myähemmi oon ymmärtäny et se kirja on ollu nii toooosi vanha et se oli kirjotettu joskus esihistoriallisina aikona ku markka oli olenasesti vähäsempi ostoarvoltaa ku sillo ku mä olin penikka.)

Mä enno ikinä tajunnu raha-asiost ja se häirii mua viäki vähä. Joskus penikkana kirjotin dekkarii ku sijottu Enklanni maaseudulle – oli nääs luettu Agata Kristie romskui kans eikä vaa kotimasii lastekirjoi. Se(ki) projekti jäi keske ku mä en kyenny keksii asiolle hintoi eikä mullollu aavistustakaa punna kurssist. Muut pikkuseikat mist mulleijollu aavistustakaa ei nii häröttäny mua, mut joteki tää raha-asia oli juane kannalt kriittine. Mä tajusin et kirjos pitää kuiteki joteki kiinnittyy johoki tunnettuu todellisuutee jollei sit keksi kokonaa omaa maailmakaikkeutta mikä taas on oikeesti aika tyälästä niiku jokane sitä kokeillu tiätää. Jote se klassikkoteos jäi niiku kirjottamatta sit.

Oon lukenu tosi vähä mitää tänä suvena, mullon taas huano suhde tekstii. Pari kertaa on kyl tullu olo et pitäs kirjottaa ja yhe teksti teinki mut sit totesin et mikä vaa akkaillehde kesäjatkari on parempi. Nii et vittuuks täs. Ehkä se on kuiteski mun paras luava taso ku luen värioppii tulevase koulutyä kannalt ja maalaan sauna seinää punaseks ja karmilautaa valkoseks. Jos se seinä sit kestää taas vähä paremmi ja vähä pitempää ni ehkä seki on sit tavallaa rahalline asia.

Kirjoitettaessa soi Abba: Money, Money, Money