On se vaan kumma miten nopeasti a) kunto romahtaa b) sitä ”oppii” pois säännöllisen liikkumisen tarpeesta.
Kävin tänään tekemässä tunnin kävelylenkin. Niitä on tullut viime aikoina tehtyä aivan liian harvoin 🙁
Tota pururadan mäkeä ylös puuskuttaessani mietin, että on vaikea kuvitella että olen aikanaan käynyt säännöllisesti _juoksemassa_ vähintään joka toinen päivä! Jos oli kahden päivän tauko juoksemisessa, rupesin hyppimään seinille. Ja juoksulenkkien lisäksi tietysti vielä kävelylenkit koiruuden kanssa.
Vielä vaikeampi on kuvitella sitä, että olen joskus ollut pikajuoksijana huippu 😮
Mutta. Nyt se taas alkaa! Liikkumisesta nauttiminen! Tai siis se kadonneen nauttimisen ja liikkumisen ”pakon” löytäminen. Osittain tän kirjotuksen tarkotuksena on saada kunnon motivaatio päälle – siksi teen asiasta julkisen 😀 Veikkaan myös, että tuo salaa vyötärölleni hiipinyt kaksikiloinen katoaa kuin itsestään kun vaan lisään hieman liikuntaa!
Mulla on muutama rästitunti ratsastamatta. Loppukauden käyn ratsastamassa kaksi kertaa viikossa. Epäileville tiedoksi, että ratsastus ON liikuntaa! Jos et usko, käy kokeilemassa.
Sitten vähintään kaksi kertaa viikossa tunnin kävelylenkki. Käyn ostamassa noihin kävelysauvoihin asfalttitassut (toinen on hävinnyt) ja rupean käyttämään niitä!
OK, tossa on nyt liikuntaa neljä kertaa viikossa. 1-2 kertaa mahtuis vielä. Uimassa en tykkää käydä. Kun en osaa oikeaa uintitekniikkaa niin tulee niska kipeäksi 🙁 Eikä mun atooppinen ihoni tykkää uimahallin vedestä.
Salilla vois kävästä sitten säiden mukaan – eli jos ulkona on ns. paska keli (mikä on paska keli – kelihän on vaan pukeutumiskysymys?). Mihkään ryhmätingelistangeliksiin musta ei ole – ainoa mitä voin ryhmässä tehdä on kiertoharjoittelu.
Rullistelu! Perkele! Kuimmä en sitä heti muistanu! Kohta pääsee rullistelemaan! Kattelin tossa kävellessä jalkakäytäviä ”sillä silmällä” ja nyt tarttettais yksi helvetillinen rankkasade, että irtopöly huuhtoutuis pois! Ja mä saisin siivottua parvekkeen 😉
Mutta sitten se taas alkaa 🙂 Se vaan on niin paljon enemmän säästä riippuvainen kuin tuo kävely.
Eli ratsastusta, kävelyä, rullistelua ja ei-ulkoilusäiden sattuessa salilla käyntiä.
Ja kunhan tuo mees saa lääkäriltään luvan ruveta liikkumaan niin mä raahaan sen mukaani 🙂
