Dodi. En tiedä mitä tänne tulen kirjoittamaan. Varmaankin vain vähän availen ajatuksiani kun en oikein tiedä kuka jorinoitani haluaisi kuunnella. Täällä voin ainakin luoda itselleni jonkun kuvitteellisen henkilön joka olisi muka oikeasti kiinnostunut 🙂 Otan mielelläni myös kommentteja vastaan ja keskustelen aiheista, tai jos on saman tyyppisiä kokemuksia, niin kuulisin eri selviytymis vaihtoehdoista..
Eli homman nimi on siis se että harjoittelen nyt yksin elämistä ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka ikää on jo se 32. Muutin kotoa kyllä pois kun olin 18v, mutta muutin naisen kanssa yhteen. Aikaa kului ja nyt hän on siihen tulokseen tullut ettei enään minulle rakkautta riitä ja aika muuttaa omaan kotiin. Taakse jäi 14 vuoden seurustelu, 11 vuoden avioliitto ja 1 mailman paras vekara, oikea hurmuri poika. Vie kaikilta naisilta jalat alta olemuksellaan, isällä olisi paljon opittavaa häneltä. Itsekkin olin aikoinani varsinainen supliikkimies eikä lähestyminen vastakkaiseen sukupuoleen ollut ongelma. Tämä mennyt aika on tehnyt minusta jotenkin ujon ja keskustelun aloitus vieraan naisen kanssa on aika vaikeaa. Ei oikein tule sanoja ulos suusta.
Siinä voisi olla ideaa kun pitkaikaisvangit vapautuu vankilasta niin niille järjestetään kaiken mailman sopeutumiskursseja, niin mielestäni jos on lusinut 14 vuotta samassa suhteessa niin joku taho järjestäisi sellaisillekkin ihmisille jotakin sopeutumiskursseja missä opeteltaisiin että miten nykyään naisia lähestytään ja isketään. Taidot pääsevät siinä ajassa hieman ruostumaan kun ei ole ollut tarvetta niitä käyttää. Onneksi kuitenkin itse osaan laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja kaikki muutkin naiselliset työt. Olen oikea joka kodin monitoimi kone. Teen sekä miesten että naisten työt. Voisinkin perustaa nyt jonkun ihmeen aviomies palvelun kun aikaakin on joka toinen viikko. Joka toinen on omistettu pojalleni.
Se on jännä miten tälläinen tilanne herkistää ja murtaa vaikka olisikin vahva itsetunto. Tuppaa se kyynel nousemaan raavaankin miehen silmäkulmaan kun poika lähtee maailmalle äitinsä luokse. Asunto muuttuu kumman tyhjäksi ja hiljaiseksi. Vapaa aikaa minulle tuli oikein urakalla. Onneksi työt ovat vienneet nyt vähän mennessään, eli ylitöitä kovasti. Ainut vaan ettei sekään loputtomiin kestä. Mitä minä sitten teen sillä kaikella ajalla. Olen muuttanut vasta muutama vuosi sitten tänne turkuun eikä ole oikein sosialista verkostoa vielä täällä. Ei ole oikein ketään jolle soittaa että lähdetäänkö ulos. Helsingissä olisi, mutta sinne on hieman pitkä matka. Kunto varmaan alkaa kohenemaan urakalla ainakin kun muun tekemisen puutteessa käy sitten juoksemassa, kävelemässä, uimassa milloin mitäkin. Pitäisi aloittaa taas joku vanhoista harrastuksista.hmm..
Mikäköhän on se aika kun suhteen päättymisestä on soveliasta alkaa tapailemaan naisia. Paria olen jo tavannut, mutta avoimena ihmisenä olen sitten kertonut kaiken ja saannut myöhemmin kuulla että olen niin tuore tapaus että ei kiitos. Olen kuullut myös kaikenlaisia satuja naisista jotka haluaisivat ihan pelkkää seksiä..Kelpaisi sekin nyt alkuhätiin kun en ole oikein tottunut ilmankaan olemaan. Näin pitkä tauko on ollut viimeeksi noin 10 vuotta sitten. Tosin olisi mukava löytää joku mukava ja kaunis nainen jonka kanssa voisi aikaansa viettää. Jos ei muuta niin vaikka käydä ihan vaan kaffella ja jutella. Tosin kahvia en juo mutta kuitenkin.
No se siitä tältä erää.. paljon pyörii asioita päässä..