Eilen

Se oli silloin kun Leilalla ja minulla kummallakin oli hankaluuksia avioliitoissamme. Silloin Leila antoi minulle joululahjaksi tuon esiliinan.
Kas, minulla on vielä tallella panta jota käytin hiuksissani tennistä kollegani kanssa pelatessani. Löimme palloja aina maanantaisin. Kuvittelimme pallon olevan se henkilö, johon olimme viikonvaihteessa ärtyneet, jos harmituksia oli ollut.
Tällaisia löytöjä tein siivotessani kaappeja, kun taloyhtiö ilmoitti tuovansa pihalle lavan, johon voi viedä tarpeetonta roinaa.
Kaappeja tyhjentäessäni vastaan tuli myös valokuvakehys, josta olin poistanut kuvan. Se oli henkilöstä, jonka olin halunnut unohtaa hänen poistuttuaan elämästäni.
Oliko välirikko ollut virhe? Sitä istuin hetken pohtimassa. Jos se sitä olisi ollutkin, päätökseni olin tehnyt parhaan silloisen tietoni perusteella. Ehkä nyt toimisin toisin. Vaikea sanoa.
Samantapaista kertoi italialainen ystäväni, joka vieraili viikonvaihteessa Suomessa. Hän oli tehnyt aikoinaan oman päätöksensä ja oli vielä tyytyväinen siihen. Mutta hän oli toppuutellut poikaansa päättämästä samoin, kun poika oli kysynyt isänsä mielipidettä.
Rehellinen virheiden, omien ja toisten, tutkaileminen onnistuu silloin, kun olo on turvallinen. Ja sitä se on silloin, kun ihminen erottaa teot itsestään. Virhettä ei tarvitse hyväksyä mutta ihminen sinänsä täytyy. Vaikka olisin tehnyt virheen, olen silti kunnon ihminen. Mutta virhettäni minun ei tarvitse aina hyväksyä. Eikä toinenkaan ihminen ole totaalisesti huono, vaikka virheen olisi tehnytkin.
Kerran virheistä keskustellessani eräs henkilö sanoi Beatlesien kappaleen Yesterday olevan hänelle läheinen. Hän oli kuunnellut sen tarkoin juuri menneiden virheidensä vuoksi. Kappale oli koskettanut häntä syvästi.

Kirjoitettaessa soi http://youtu.be/XNnaxGFO18o