muutto lähestyy. ens viikolla tähän aikaan on jo ensimmäinen koulupäivä ohi.
jännittää; uusi kaupunki, uusi koulu, uusi koti… kaikki on uutta – paitsi minä.
kyllä mä tästä vielä ehdin jonkunlaisen paniikin kehittelemään. nyt vaan lähinnä aika menee siinä, kun mietin mitä tavaroita en voi vielä pakata.
tulee ikävä tätä asuntoa, vaikka viimeisen kaksi vuotta olen manannut, kuinka ärsyttävää täällä on asua.
kavereita tulee ikävä. h ei enää voi noin vaan tulla kylään, vetää mun verkkareita jalkaan ja tyhjentää jääkaappia 😛
l:n kanssa ei voida enää käydä myöhään illalla jossain istumassa, juomassa kahvia ja juttelemassa.
äh… ja ne kaikki muut rakkaat, jotka tänne jää.
joojoo, tiedetään, ei tää nyt oo mikään maailmanloppu, mutta mulle tää melkein on. tarvin ihmisiä mun lähelle. ei riitä, että ne on lähellä mun sydämessä. niiden pitää olla fyysisestikin lähellä.
elämä on.
mut joo, kai tää menee ohi. kyllä mä uskon, että viihdyn porvoossa ja tutustun siellä uusiin ihmisiin ja jaddajaddajaa.
naapurit ei kyllä tykkää, kun maj karma soi taas liian lujalla. noh, ehkä nekin huokaa helpotuksesta, kun muutan pois metelöimästä. 😛 hoksasin muuten tossa, että mun uus koti on sen talon ylimmässä kerroksessa ja mulla on vaan yksi seinänaapuri. tai no periaatteessa kaksi, mutta se toinen onkin jo sitten siitä toisesta rapusta. ihan kiva juttu (: