mä oon ihan rikki. en oikeesti jaksa enää tätä työmäärää. moh, enpä voi kun itseäni syyttää. mitäs otin ylimääräsiä vuoroja, vaikka melkein jo etukäteen tiesin, että alkaa vaan vituttamaan jossain vaiheessa.
pari päivää on muutenkin ollu aika angstaamista, eilen viimestä kärähti päre, kun eräs asiakas ryöpytti kilokaupalla paskaa niskaan, ja mä en edes ollut tehnyt mitään – paitsi satuin asiakkaan eteen ensimmäisenä ihmisenä. argh.
koulukin alkaa ihan kohta eikä mua kiinnosta laisinkaan. ärsyttää vaan mennä sinne, kun tietää, että pitää alkaa taas kituuttamaan aika nihkeellä opiskelijabudjetilla. äh.
tuntuu, että mun elämä on vaan yhtä valittamista. itekin tiedän, ettei se pidä paikkaa, mut nyt vaan tuntuu siltä /: