Koetko huijarisyndromaa? Harvardin onnellisuustutkija paljastaa, miksi se on itse asiassa erinomainen merkki

Huijarisyndrooma piinaa juuri niitä ihmisiä, jotka oikeasti ansaitsevat menestyksensä.

mies istuu tietokoneella epävarmana työssä huijarisyndrooma epävarmuus työelämä

Oletko joskus saanut työpaikalla ylennyksen, isomman projektin tai palkitun esiintymispaikan – ja kuiskannut itsellesi: ”En oikeasti ansaitse tätä. Joku tajuaa pian, ettei minulla ole hajuakaan, mitä teen”?

Jos tunnistat ajatuksen, et ole yksin.

Tunnetta kutsutaan huijarisyndroomaksi (impostor syndrome), ja se on poikkeuksellisen yleinen.

Mutta toisin kuin moni luulee, se ei ole merkki epäonnistumisesta tai siitä, että olisit ”väärässä paikassa”. Päinvastoin.

Harvardin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteen tutkija ja onnellisuusasiantuntija Arthur C. Brooks sanoo, että huijarisyndrooma on itse asiassa yksi parhaista merkeistä, joita menestyvä ihminen voi itsestään saada.

Oikeat huijarit eivät koe huijarisyndroomaa

Brooks, joka on tutkinut vuosia kunnianhimoisia ihmisiä.

Hän käyttää heistä englanniksi termiä strivers, ja on havainnut heissä universaalin piirteen.

”Mitä korkeammalle nämä ihmiset kiipeävät ja mitä enemmän menestystä he saavat, sitä epävarmemmiksi he muuttuvat omasta menestyksestään. He eivät ole varmoja, ovatko he ansainneet sen, Brooks kuvailee.

”Sitä kutsutaan huijarisyndroomaksi. Se on täysin luonnollista”, hän lisää.

Mutta tässä tulee se yllättävä osa: Brooksin mukaan on vain yksi ihmisryhmä, joka ei koe huijarisyndroomaa – ja se on ihmiset, jotka ovat oikeasti huijareita.

”Ironista on se, että ihmiset, jotka ansaitsevat menestyksensä kovan työn, ansion ja henkilökohtaisen vastuun kautta, eivät usien ole varmoja, ansaitsevatko he sitä. Ja ihmiset, jotka eivät ansaitse sitä, ovat usein juuri niitä, jotka ovat siitä kaikkein varmimpia”, Brooks toteaa.

LUE LISÄÄ: Missä työ on tehokkainta? Uusi lista paljastaa kärkimaat – City.fi

Pahin merkki: ”pimeä kolmikko”

Jos kohtaat ihmisen, joka ei koskaan epäile itseään, Brooksin vaisto hälyttää.

Se on usein merkki niin sanotusta pimeästä kolmikosta (dark triad).

Termi tarkoittaa yhdistelmää kolmea piirrettä:

1. Narsismi – kaikki pyörii minun ympärilläni.

2. Machiavellistisuus – olen valmis vahingoittamaan muita saadakseni tahtoni läpi.

3. Psykopaattisuus – satutan ja jatkan elämääni ilman omantunnontuskia.

Saatat kuvitella, että pimeä kolmikko on harvinainen.

Ei ole.

Brooksin mukaan noin yksi neljästätoista ihmisestä, eli noin seitsemän prosenttia väestöstä, täyttää nämä kriteerit selkeästi keskimääräistä korkeammalla.

Tunnistat heidät elämässäsi: he ovat rikkoneet sydämesi, ottaneet kunnian työstäsi, valehdelleet sinulle ilman empatian häivääkään.

Eli: jos et ole pimeän kolmikon edustaja – mitä tilastollisesti et todennäköisesti ole – kuulut siihen 93 %:iin ihmisistä, jotka tulevat ajoittain tuntemaan huijarisyndroomaa.

Se on terve merkki nöyryydestä.

Miksi tunne on niin sitkeä?

Brooks selittää huijarisyndrooman psykologiaa yksinkertaisesti.

Näet itsestäsi koko sisäisen maiseman: vahvuudet, heikkoudet, epävarmuudet, asiat, joita yrität vielä oppia.

Muut näkevät vain sen osan, joka on ulospäin: sen, missä loistat ja luot arvoa.

”Keskityt itse niihin tapoihin, joilla et vielä osaa luoda arvoa. Ja psykologit kutsuvat tätä negatiivisuusvinoumaksi: aivomme keskittyvät automaattisesti siihen, mitä meiltä puuttuu, sen sijaan että näkisivät, mitä meillä on”, Brooks selittää.

Kun olet kunnianhimoinen ja tuloshakuinen ihminen, jonka aivot keskittyvät heikkouksiin, lopputulos on väistämätön: tunnet itsesi huijariksi.

Se ei ole sairaus, vaan terveen psyyken sivuvaikutus.

Kuvassa mies istuu tietokoneen ääressä pää käden varassa ja näyttää epävarmalta. Tilanne kuvastaa huijarisyndroomaa ja työelämän paineita, joissa oma osaaminen kyseenalaistetaan.
Jatkuva epäily omista päätöksistä on yksi huijarisyndrooman merkeistä.

Nojaa ilman, että annat sen viedä

Brooksilla on huijarisyndrooman kanssa elämiseen yksi vahva neuvo, jota hän toistaa luennoillaan ja kirjoissaan: lean in without giving in, eli nojaa siihen ilman, että annat sen viedä sinua mukanaan.

Käytännössä se tarkoittaa kahta asiaa:

1. Älä yritä paeta tunnetta.

Älä vakuuttele itsellesi, että olet huippu kaikessa. Tunnista, missä todella et vielä ole hyvä ja ota se kasvun paikaksi, ei häpeäksi.

2. Älä silti anna tunteen ohjata tekemistäsi. Jos huijarisyndrooma sanoo, että sinun pitäisi peruuttaa esitelmä, hylätä työtarjous tai jättää hakematta ylennystä, älä kuuntele sitä. Toimi siitä huolimatta.

”Kun olet pätevä ammattilainen ja menestyt elämässäsi, se tarkoittaa, että ihmiset näkevät vahvuuksiasi enemmän kuin heikkouksiasi. Ja se kertoo myös siitä, että vahvuuksia on enemmän kuin heikkouksia”, Brooks muistuttaa.

Tunteet eivät saa halvaannuttaa

Brooksin viesti on yhtä aikaa lohduttava ja haastava.

Lohduttava siksi, että huijarisyndrooma on terveen ihmisen merkki: nöyryyden, itsereflektion ja kasvunhalun.

Se ei kerro, että et ansaitsisi paikkaasi, vaan päinvastoin: että olet juuri sellainen ihminen, joka yleensä ansaitsee.

Haastava siksi, että et saa antaa tunteen halvaannuttaa sinua.

Käytä se hyväksi: tunnista, missä haluat kehittyä, ja työskentele sen suuntaisesti.

Älä silti vetäydy mahdollisuuksista vain siksi, että pelkäät paljastuvasi.

Tai kuten Brooks sen tiivistää: jos tunnet olevasi huijari, hyvä uutinen on, että et todennäköisesti ole.

LUE LISÄÄ: 24-vuotias Joel kertoo, miksi hän on ylpeästi työtön – City.fi

Lähde: Arthur C. Brooks, ”The Happiness Files: Insights on Work and Life”; Upworthy.

Suosittelemme