miksen koskaan osaa sanoa ei.

niih. taas töistä soiteltiin ja tarjottiin tälle päivälle lisää tunteja. ihan niin montaa en ottanu, mitä olis ollu tarjolla, mutta ekstraa tulee tällekin päivälle.

ei siinä muuten mitään, mutta mulla on nyt 9 päivää putkeen töitä ja vitutus on melko korkeella taas. töitä, kotiin nukkumaan, takaisin töihin, kotiin nukkumaan. siinä menee mun päivät. argh. mun oikeesti kannattais alkaa sanomaan useammin ei.

meinas olla vähän liskojen yö viime yönä. valvoin vaikka kuinka myöhään. j tarjoutu valvomaan mun kanssa, mutta komensin sen nukkumaan, koska aamulla oli aikanen herätys. siinä sitten mietin kaikenlaista samalla, kun j puoliunissaan suukotteli mun takaraivoa ja aina välillä rutisti mua enemmän sen kainaloon päin. on se vaan aika ihana tapaus (: ahihi.

kummitytskä täyttää ihan kohta 3v. niin se aika vaan menee nopeesti. on tuostakin neidistä tullu jo niin iso tyttö. väkisinkin alkaa hymyilyttää, kun kummitustytskää miettii. ja sen kanssa on niin kiva puhua puhelimessakin (sillon ku hänelle sopii 😉 ) vielä ihanempaa ois neitiä nähdä vähän useammin, mutta ihan joka vapaapäivänä ei tota melkein 400 kilometrin matkaa tee mieli matkustaa… /: hööh.