mä oon vihanen itelleni. suututtaa olla tämmönen raunio. totisesti toivon aina silloin tällöin, että en pohtisi asioita näin paljoa. mieli on kolmessatoista solmussa ja se on sellanen umpisolmu, mitä en helpolla saa auki.
välillä olis vaan niin paljon mukavempaa ja helpompaa olla ajattelematta asioita sen kummemmin ja hyppiä elämän polkuja suoraan eteenpäin.
tuntuu siltä, että olen tulossa kipeemmäksi. ääni on edelleen maissa ja puhuminen sattuu. noudatan siis käskyä olla hiljaa. nyt tuntuu painetta poskionteloissa. mä en kyllä ala, jos saan tähän vielä poskiontelontulehduksenkin. muistan, kuinka lapsena olin varsin inhottavassa poskiontelon- ja keuhkoputkentulehduskierteessä. lisää lepoa ja kuumaa juotavaa. pitää toivoa, että tästä tokenen. en nimittäin halua sairastaa tulevalla viikolla.
voisin harkita pientä vilkuilua tenttimatskuihin päin. ”otteita matkailun satelliittitilinpitohankkeen (vitsit mikä sana) loppuraportista” kuulostaapa taas todella mielenkiintoselta, not.
incubusin light grenades on muuten mainio albumi. olen sitä tässä päivän mittaan kuunnellut, pitkästä aikaa.
”…We all have something that digs at us,
At least we dig each other
So when weakness turns my ego up
I know you’ll count on the me from yesterday
If I turn into another
Dig me up from under what is covering
The better part of me…”
(incubus:dig)